perjantai 22. lokakuuta 2010

i'm underground, i fell down

Ääh, en oo paljoo päivitelly.
Ajattelin nyt tässä ottaa jonkin verran taukoa bloggailusta, ja koska lukijoita on noin nolla niin ajattelin ettei se varmaan ketään haittaa.
Ja tää on kumminkin aika työlästä, ku pitää aina kuvat muokata ja laittaa uuteen kokoon ja sit pitäis viel jotain järkevääkin kirjoteltavaakin keksiä :---------C
Toi Fur on muuten yks _ihana_ elokuva. Suosittelen. Burn After Reading taas oli tuskaa, sitä suosittelen vaan pahimmalle viholliselleni jos satun erittäin julmalle päälle. Heh.
No mutta pitäkää hauskaa sillä välin ku koitan repiä jostain inspiraatiota bloggaamisen jatkamiseen.

torstai 16. syyskuuta 2010

lifeless testimony



FGH. Taisin vahingossa hylätä pikku blogini vähän liian pitkäksi aikaa kaikenlaisen mahdollisen sekoilun vuoksi. Pahoittelen tapahtunutta teiltä olemattomilta lukijoilta.

Syksy. Jännää aikaa monella tavalla, varsinkin pohjoisella pallonpuoliskolla. Luonto kuolee talven ajaksi, kun kaikki ihmisten ylläpitämät systeemit alkavat taas rullata kesäloman jälkeen tavalliseen tapaansa. No, kesälomasta on jo aikaa, mutta nyt puut taisivat vasta tajuta syksytehtävänsä ajan koittaneen. Keltasta ja ruskeeta näkyy kaikkialla, hiukset kihartuvat kosteuden vuoksi katselukelvottomiksi, ja kaikki mukamasnormaalit kanssaihmiset käpertyvät sateisiksi iltapäiviksi kahviloiden suojaan juomaan tuplachoccachinoja rupatellen kumminkaimojen sisarusten uusimmista tempauksista.

Mitä tekee oikeasti normaali kanssaihminen? Päättää tietenkin hyväksikäyttää kaiken tämän ikävyyden ja ankeuden antaen itsellensä luvan ties minkälaiseen hurvitteluun. Makuunissa tulee käytyä päivässä useammin kun kerran, teetä ja kahvia kuluu, huoneet sotkeutuvat yksinkertaisesti siisteysinspiraation puutteessa ja tottakai villasukat kuuluvat asiaan. Ah, syksy, miksi viet meiltä energian, ja annat tilalle turhanpäiväisen tylsyyden? En valita. Ehkäpä siksi, koska laiskottelu on kaikkein parhainta silloin, kun olisi jotain
mielekästäkin tehtävää.

Hei muuten, tässä välissä random avautuminen lempinäyttelijästäni.
Rakas ystäväni Harri esitteli meitzille kyseisen herran reilu vuosi sitten(kun neidillä itsellään oli pahin RDJ-buumi meneillään, myönnä pois), enkä ollu nähnytkään koko äijää lukuun ottamatta Tony Starkin roolia Iron Manissa. Tony Stark oli ihan muuten vaan mun idoli, koska joku niissä sen upeissa viiksissä oli aina innostanu mua pienenä Kostajia lukiessa.

No, en sitten kiinnittänyt ukkoon mitään huomiota ennen kuin viime helmikuussa ollessani Makuunissa ettimässä jotain kattomisen arvoista, ja silmieni osuttua leffan "Queens - Kovat korttelit"(alkuperäseltä nimeltään A Quide to Recognizing Your Saints, mistäköhän toi suomennos on kotosin) kanteen. Tuli sellanen "AI TOI ON TOI TYYPPI" -elämys, ja pätkä lähti mukaan. Tästä roolityöstä ei jäänyt paljoa muuta mieleen kuin se, että Robert Downey Jr:n ääni kuulostaa överiseksikkäältä Surroundilla, ja ettei näyttelytaitoja ainakaan puuttunut. Tässä vaiheessa jäi vaan kummittelemaan mun mieleni perukoille, että jossain vaiheessa olis todellakin katottava enemmän tän leffoja.

Sitten joskus loppukeväästä tuli leffateattereihin Iron Man II, joka mentiin tietenkin ekalla esitysviikolla kattomaan. Uu beibe beibe, vaikkakin Scarlett Johansson vähän häiritsi RDJ:n tiirailua, tässä vaiheessa olin jo aika fanityttö.

Fanityttöyttä kesän ajaksi lisäsi se, että Ruotsinreissulla Harribeben kanssa katottiin yhtenä sateisena iltana Laulava salapoliisi.

Viimenen pisara oli sitten se, kun alle kuukaus sitten menin kattomaan kesällä Saksasta ostamani Sherlock Holmes -DVD:n(kyseinen leffa oli tarkotus käydä kattomassa jo tän vuoden alussa, mutta en vaan yksinkertasesti päässyt, mikä kovana Sherlock Holmes -fanina mursi mun maailmani), mikä oli yks parhaimmista leffoista minkä oon ikinä nähnyt. Kävin vielä samana iltana hakemassa vuokraamosta leffan Blu-Ray -version, koska kuka nyt ei rakastaisi HD-kuvaa ja oli ehkäpä ylimäärästä aikaa tai jotain. Namnam. Katoin sen elokuvan sitten kuus kertaa sen viikonlopun aikana, koska pitihän se näyttää kaikille perheenjäsenille. Erikseen.

Viimesen kahen viikon aikana oonkin sitten kattonut Downey Jr:n leffoista vielä lisäks elokuvat Charlie Bartlett, Kiss Kiss Bang Bang(joka on uskomaton kokonaistaideteos), Zodiac, Tropic Thunder ja Gothika.
Oikeesti toi mies on upein näyttelijä ikinä. Menkää heti kattomaan joku sen leffa.

Heti.

lauantai 14. elokuuta 2010

aikas ok kaikki on, ei oo syytä olla onneton

Hei hermannit, tässä teille pari kuvaa Harrin uskomattoman LP-levyn kannesta. Meillä ei oo hajuakaan, että minkä bändin lätyskä on kyseessä.

Seitkytluvulta soitettiin. Ne ei haluu tätä takasin.

perjantai 13. elokuuta 2010

and all but memory will fade

Ögh.
Kirjotin tätä tekstiä reilun tunnin, ja sitten onnistuin hävittämään sen. En vaan osaa.
Mut siis aion kirjoittaa tän ainakin pääpiirteittäin uusiks, vaikka luultavasti meneekin yli puolenyön. Tän tästä saa.
Eka kouluviikko oli puuduttava, avartava, hauska ja ajoittain jopa hillitön. Naurettu on, ja tajusin vasta nyt, että tää todellakin on mun viimenen vuosi peruskoulussa. Oiei, tän jälkeen pitäis oikeesti ajatellakin.
Joo mut siis, kuten kuvasta näkyy, pointtina oli se että käytiin leffoissa. Siellä en koskaan käykään. Me juhlittiin kaverini Hebin läksiäisiä, kun parka lähtee vihdoinkin aikuisten maailmaan opiskelemaan :C 

Ilta alkoi Kuvapalatsilta leffalla Sisko tahtoisin jäädä, ja päättyi Pizza Raxiin ja ähkyyn. Vallan täydellistä.

Ja tämä tässä, koska itse juhlakalusta kuuluukin ottaa edustavia ja laadukkaita kuvia.

Meitzin leffaeväät = tosi jees. Vähän huolestutti etukäteen, että riittääkö. Ja loppujenlopuksihan tulin tulokseen, et pari suklaapatukkaa ois mahtunu viel, sillä leffan loppuessa oli vähän nälkä. Jenna(joka näyttää äärettömän tyytyväiseltä siksi, että tajuaa olevansa leffateatterin suurimman herkkurohmun varastojen ulottuvilla) oli muuten tosi lortto kun oltiin kaupassa. Neiti totesi, että "No joo, mä ostan täst tällasen pienen pussin. Ku se loppuu, nii otan sit sulta." :)
Toinen melkee hauska olikin sitten, kun se kääntyi jossain vaiheessa muhun päin ja sanoi "Sisko tahtoisin... karkkia."


Katoin aluks et Jenna kantaa mukanaan jätesäkkiä. En ois kyl ihmetelly yhtään.

Sitten jätskipelleilyä Raxissa. Ekassa todettiin, että jätskiannokset näyttävät pienentyneet, ja siitäkin saatiin jotain huvia irti. Tokassa vähän lopahti, ja kolmannessa meille ilmestyi itse risti. Tästähän oli sitten ties minkälaista spekulaatiota ja keskustelua, josta ei sen enempää, koska se päättyi matkavatkaintanssiin.

Elokuvasta vaan sen verran, että oli huomattavasti laadukkaampi kuin oletin että olisi ollut! Toki koko rainan ajan läpi paistoi perinteinen suomalainen ahdistus ja synkeys, mutta siis tosi herttainen(pssh, miks tää sana ei sopinu tähän) ja muutenkin ihastuttava leffa. Ei ollut paljoa miinuksia, enemmänkin plussaa vaan nuorten näyttelijöiden nuorekkuudesta ja vanhojen kalkkiksuudesta. Oon todellakin kattomassa sen uudestaan jossain välissä. Koitan olla positiivinen kun maksan leffasta melkeen kympin.

Että näin. 

perjantai 6. elokuuta 2010

it sounds so nice from where i'm standing

Ja hupsistakeikkaa, en ookkaan vielä tän kuun puolella ehtinyt tätä blogia päivittelemään.
Mut siis joo. Rapujuhlissa oli överihauskaa, ja myöskin isoveikat aprrovasivat sataprosenttisesti mökkifiilistelyllä.

Täydellistä mökkifiilistä näköpiirissä.

Ja sääkin suosi meitä. Ei yhtään liian kuuma, just sopiva rapuiluun ja huusinrakennukseen.

Toissapäivänä suuntasin sitten 12 kilometrin päähän Harrille pyörällä, ja voin sanoa, että se 28 asteessa ylämäkien pyöräily ei tehnyt hyvää. Missään mielessä. Yhessäkin ylämäessä sellanen noin 200-kiloinen, vanha ja rapakuntosen näkönen ukkeli meni musta ohi jopolla. Auts mun itsetunto.


(Alemmasta kuvasta voi muuten spotata lakia kylmän rauhallisesti rikkovan ihmisen. Hyi häntä.)

Illemmalla suunnattiin takaisin keskustaan kattomaan leffateatteriin Inception. Herrajumala, en ole eläessäni nähnyt niin täydellistä elokuvaa. Menin heti kotiin päästyäni antamaan sille 10 tähteä imdb:ssä (ei voi olla jos ei elä kovaa), ei yksinkertaisesti voinut muuta. Vieläkin kulkee kylmät väreet sen elokuvan loistavuudesta. Huhhuh.

Yökyläilyn aikana katottiin kanssa leffa Mitä tapahtuu Vegasissa(koska teki mieli romanttista komediaa), joka on kyllä paras amerikkalainen romanttinen komedia jonka oon nähnyt. Myöskään vähän Tuho-Osastomainen huumori ja Cameron Diaz eivät ainakaan anna sille leffalle miinusta. Ärrältä tarttu kanssa mukaan kauhukategoriasta The Uninvited, joka meni ihan mukisematta sellasena satunnaisena yöleffana. Ei paljoa kehuttavaa siitä, mutta ei myöskään valitettavaa. Ja niinkun mä aina sanon, joskus pitää nähä huonompia leffoja, että osaa arvostaa niitä hyviä.

Sit aamulla meillä olikin överitylsää, ja katottiin Iron Man. Paras. Supersankarileffa. Ja Robert Downey Jr. Suorastaan SUPER-jees.
(Hauska koska se on niiku supersankari he he he)

Värjättiin muuten Harrifisun hiukset siinä samalla. Tai no, itse allekirjoittanut värjäsi. Lopputuloksen olisi pitänyt olla tummanruskea, mutta  näytti kyllä aikalailla mustalta : / No, onneksi se siitä parissa pesussa vaalenee.

Löysin tossa kuvatiedostoja selatessa tällasen 14 kuukautta vanhan kuvan meitzin elämän valosta, Robinista. Pikku prinssini on siis kuvassa vasemmalla, ja näyttää ihan erilaiselta kuin nykyään.

"Pikkunen" näyttää nykyään tältä. Siis ihan oikeesti siinä on tollai sairaalloinen photoshop-efekti ku se kävelee ympäriinsä, pitäiskö olla huolissaan?
Ihanuus on itsekeskeinen ja ovela, ja rakastan sitä enemmän kuin hengitysilmaa.
Että sellasta. Päivittelen sitten luultavastikin seuraavan kerran kesäloman loputtua(hyi kamala), kunhan on jotain kertomisen arvoista.

perjantai 30. heinäkuuta 2010

We've got nothing left to lose but limousines and attitudes

Hellurei. Tänään olikin tosi kiva päivä, kun käytiin Svengijengin(aka Meitzi, Elmeri, Harri ja Karanelli) kanssa Helsingissä. Laskeskelin tässä, että edellisen kerran kävin Hesassa varta vasten noin viis kuukautta sitten. Huhhuh. Kuinka maalainen mä oikein olenkaan.
Tässä on kaks neljäsosaa meidän jengistä, itse pomomme Elmeri ja sitten Harri. Emppu nauttii Wolverinen ihmeellisestä maailmasta ja Harri koittaa esittää olevansa nauttimatta. Mikä kelmi.

Karanellistä ette tuu näkemään kuvaa(ainakaan tässä postauksessa), sillä en oo varma miten positiivisesti se reagois siihen ainoaan kuvaan mikä mulla on siitä tältä reissulta.
Ensimmäinen kuva jonka te näätte musta, ja jotenkin mulla on sellai fiilis, että hurmasin teidät kaikki mun charmillani tältä seisomalta.
"Tää on tällasta... lasten juomaa. Hyi pahaa. Ei aikuisille." Ja muumilimsa = parhain juoma maailmassa evö.
Niimpä niin, päädyttiin överiterveelliselle aterialle pikakiinalaiseen. Siis pikaisesti tulevaa kiinalaista ruokaa. Herkkua oli, niinkuin aina.
En oo ikinä syöny tollasta jäätelöä! Meillä on siis Elmerin kanssa Spice Icen Puuhanalle-jäätelöt, jotka ikäänkuin kärsivät lämpötilasta ja meidän nuoleskelusta : C En tajuu miten kukaan voi kärsiä nuoleskelusta!
(Mä kyl niin nään tän jossan kohu-uutisotsikossa lainauksena multa)
Suomen ensimmäinen musta teräsmies! Oon nähnyt ton kyllä ennenkin, mut silloin se oli joulupukki. Kun oltiin heitetty sille rahaa, niin se huikkasi meille "Thank you ladies, and remember to stay away from drugs!"
Juuuuuust näin. Oliko lause vaan mun mielestä tosi ironinen, vai ollaanko me vaan tosi epäillyttävän näköstä lössiä? Tiedä häntä.
Ja rautsikalla päätettiin sitten vielä ottaa Robert's Coffeesta (joka on ehdoton lempikahvilamme) vähän kahvia ja evästä ennen kotimatkaa. Tarjottimella lisäksi Spirit Storesta mukaan tarttuneet aurinkolasit, jotka on törkeen ihanat ja ihanat törkeet. Elmeri vieläpä sanoi, et ne on Gagamaiset, ja sehän mua ilahduttaa. Plussana lisäksi se, että ne on niin jäätävän isot, että peittävät reilusti puolet mun naamasta. Meitzi diggailee.
Surullista kyllä, liian pian oltiinkin taas jo kotona Lahdessa. Ehkäpä pääkaupunkiseudun kaipuu sai jonkin oudon nappulan naksahtamaan päässäni, koska päädyin ottamaan kuvan taivaasta. Taivaasta. Ihan tosi, mikä mua vaivas.

Mut se siis, se reissu tuli ja meni. Elettiin ja nautittiin, ja todellakin ollaan ottamassa se uusiksi jonkin ajan päästä, kunhan rahatilanne vaan sallii.
Huomenna lähdenkin rapujuhlabilettämään Padasjoelle, ja sieltäkin saadan saada muutaman kuvan ja hauskan kaskun kerrottavaksi tänne.

maanantai 26. heinäkuuta 2010

vaikutus painovoiman katoaa


Heipä hei taas, mulla on ollu aikamoista koomaamista tää viikonloppu ja maanantai. Oon harjotellut ahkerasti kymmensormijärjestelmää, ja tää sujuu jo aikasta laadukkaasti.

Äiti kyselee jo joka toinen päivä, että miltäs tuntuu kun koulut taas alkaa, ja aina on yhtä kiva vastata. Tottakai se masentaa palata taas kerrassaan ikävystyttäviin päivärutiineihin, kun on taas saanut viikkokausia sekoittaa unirytmiänsä, pelata tuntikausia putkeen kenenkään valittamatta, ja mikä parasta: katsoa päivän aikana just niin monta elokuvaa kun vaan huvittaa. Oon kattonut valehtelematta viikon aikana varmaan 20 leffaa, ja aina sellasissa parin kolmen leffan erissä. Eniten on tullu katottua kauhuleffoja, niitä kuuluu nimenomaan kattoa kesällä! On hieno pelätä se pari tuntia joskus keskellä yötä, ja leffan loputtua kattoa ulos ja olla sillein "Jassoo jaahas, kello on neljä aamuyöstä ja aurinkohan tuolla paistaa. Miksikäs siellä mitään murhaajia taikka zombeja olisi, kun ne kerran aina öisin liikkuvat!"

Kauhukategoriasta on tullut katsottua nyt sitten House of Voices, The Eye, Vlad, The Unborn (kahesta jälkimmäisestä en osaa valita, että kumpi oli huonoin ikinä näkemäni elokuva. Vlad vie ehkä nippa nappa voiton, se ei ollut edes pelottava!) ja ehdottomasti suosikkini, [rec]. Espanjalaiset ovat kyllä aivan käsittämättömän hyviä tekemään kauhuelokuvia! Ainakin Suomeen rantautuvat pätkät ovat olleet ehdottomia lemppareitani, kuten Orpokoti, Pan's Labyrinth ja tuo äsken mainittu [rec].

Oon viimeaikoina kuunnellut ehkäpä liikaa ihastuttavan serkkuni Hanna Tuomelan musiikkia, ja voi että tuo leidi osaa! Ihan nousee ihokarvat pystyyn, kun kuuntelen tota lauluääntä. Miksen mä saanut samoja lauluäänigeenejä : C Ja jos jotakuta kiinnostaa, Got You On My Mind on Hannan uusista biiseistä ehdoton lempparini.

Että näin. Toi sää on kyllä tavallaan aika ikävä, kun ulkona on niin kuuma ettei pysty lenkkeilemään tai käymään piknikeillä tai mitään muutakaan kesäistä. Yleensähän täällä pohjolassa valitetaan sitä tavallista, että taaskin on kesällä nihkeästi se 15 astetta lämmintä ja vettä tulee, mutta ehei, nyt ollaan saatu jo helteestäkin tarpeeksi. Mikä meille sitten oikein kelpaa? Ehkä kun laitoin tähän postiin nyt tuon oikein kauniin sateisen kuvan alkukesän Saksasta, niin ehkäpä sää tästä rauhoittuu ja antaa meille leppoisia, lämpimiä kesäpäiviä vielä ennen kuin koulut alkavat?
raitat kiittää ja kuittaa!

ps. Huomasin just äsken, että mun kirjotus vaikuttaa vähän siltä että olisin joku 52-vuotias kirjanpitäjä, joka asuu maalla ja sai juuri läppärin ekaa kertaa käsiinsä.

perjantai 23. heinäkuuta 2010

kohti uusia seikkailuja



Mun on jo itseasiassa pitkään pitänyt alottaa bloggaaminen, mutta en oo vaan saanut itseäni mitenkään kammettua ylös sohvalta.
No, nyt sen sitten tein, ja olen itseasiassa aika ylpeä itsestäni. Tottakai ulkoasuun tulee muutoksia (toivottavasti parempaan päin) nyt sitten muutaman päivän aikana.
Joo ja hei siis, olen 15-vuotias tyttö Lahdesta, joka rakastaa merta ja kissaansa Robinia. Kyllä tää tästä lähtee. Jotenkin. Jonnekin.