perjantai 30. heinäkuuta 2010

We've got nothing left to lose but limousines and attitudes

Hellurei. Tänään olikin tosi kiva päivä, kun käytiin Svengijengin(aka Meitzi, Elmeri, Harri ja Karanelli) kanssa Helsingissä. Laskeskelin tässä, että edellisen kerran kävin Hesassa varta vasten noin viis kuukautta sitten. Huhhuh. Kuinka maalainen mä oikein olenkaan.
Tässä on kaks neljäsosaa meidän jengistä, itse pomomme Elmeri ja sitten Harri. Emppu nauttii Wolverinen ihmeellisestä maailmasta ja Harri koittaa esittää olevansa nauttimatta. Mikä kelmi.

Karanellistä ette tuu näkemään kuvaa(ainakaan tässä postauksessa), sillä en oo varma miten positiivisesti se reagois siihen ainoaan kuvaan mikä mulla on siitä tältä reissulta.
Ensimmäinen kuva jonka te näätte musta, ja jotenkin mulla on sellai fiilis, että hurmasin teidät kaikki mun charmillani tältä seisomalta.
"Tää on tällasta... lasten juomaa. Hyi pahaa. Ei aikuisille." Ja muumilimsa = parhain juoma maailmassa evö.
Niimpä niin, päädyttiin överiterveelliselle aterialle pikakiinalaiseen. Siis pikaisesti tulevaa kiinalaista ruokaa. Herkkua oli, niinkuin aina.
En oo ikinä syöny tollasta jäätelöä! Meillä on siis Elmerin kanssa Spice Icen Puuhanalle-jäätelöt, jotka ikäänkuin kärsivät lämpötilasta ja meidän nuoleskelusta : C En tajuu miten kukaan voi kärsiä nuoleskelusta!
(Mä kyl niin nään tän jossan kohu-uutisotsikossa lainauksena multa)
Suomen ensimmäinen musta teräsmies! Oon nähnyt ton kyllä ennenkin, mut silloin se oli joulupukki. Kun oltiin heitetty sille rahaa, niin se huikkasi meille "Thank you ladies, and remember to stay away from drugs!"
Juuuuuust näin. Oliko lause vaan mun mielestä tosi ironinen, vai ollaanko me vaan tosi epäillyttävän näköstä lössiä? Tiedä häntä.
Ja rautsikalla päätettiin sitten vielä ottaa Robert's Coffeesta (joka on ehdoton lempikahvilamme) vähän kahvia ja evästä ennen kotimatkaa. Tarjottimella lisäksi Spirit Storesta mukaan tarttuneet aurinkolasit, jotka on törkeen ihanat ja ihanat törkeet. Elmeri vieläpä sanoi, et ne on Gagamaiset, ja sehän mua ilahduttaa. Plussana lisäksi se, että ne on niin jäätävän isot, että peittävät reilusti puolet mun naamasta. Meitzi diggailee.
Surullista kyllä, liian pian oltiinkin taas jo kotona Lahdessa. Ehkäpä pääkaupunkiseudun kaipuu sai jonkin oudon nappulan naksahtamaan päässäni, koska päädyin ottamaan kuvan taivaasta. Taivaasta. Ihan tosi, mikä mua vaivas.

Mut se siis, se reissu tuli ja meni. Elettiin ja nautittiin, ja todellakin ollaan ottamassa se uusiksi jonkin ajan päästä, kunhan rahatilanne vaan sallii.
Huomenna lähdenkin rapujuhlabilettämään Padasjoelle, ja sieltäkin saadan saada muutaman kuvan ja hauskan kaskun kerrottavaksi tänne.

maanantai 26. heinäkuuta 2010

vaikutus painovoiman katoaa


Heipä hei taas, mulla on ollu aikamoista koomaamista tää viikonloppu ja maanantai. Oon harjotellut ahkerasti kymmensormijärjestelmää, ja tää sujuu jo aikasta laadukkaasti.

Äiti kyselee jo joka toinen päivä, että miltäs tuntuu kun koulut taas alkaa, ja aina on yhtä kiva vastata. Tottakai se masentaa palata taas kerrassaan ikävystyttäviin päivärutiineihin, kun on taas saanut viikkokausia sekoittaa unirytmiänsä, pelata tuntikausia putkeen kenenkään valittamatta, ja mikä parasta: katsoa päivän aikana just niin monta elokuvaa kun vaan huvittaa. Oon kattonut valehtelematta viikon aikana varmaan 20 leffaa, ja aina sellasissa parin kolmen leffan erissä. Eniten on tullu katottua kauhuleffoja, niitä kuuluu nimenomaan kattoa kesällä! On hieno pelätä se pari tuntia joskus keskellä yötä, ja leffan loputtua kattoa ulos ja olla sillein "Jassoo jaahas, kello on neljä aamuyöstä ja aurinkohan tuolla paistaa. Miksikäs siellä mitään murhaajia taikka zombeja olisi, kun ne kerran aina öisin liikkuvat!"

Kauhukategoriasta on tullut katsottua nyt sitten House of Voices, The Eye, Vlad, The Unborn (kahesta jälkimmäisestä en osaa valita, että kumpi oli huonoin ikinä näkemäni elokuva. Vlad vie ehkä nippa nappa voiton, se ei ollut edes pelottava!) ja ehdottomasti suosikkini, [rec]. Espanjalaiset ovat kyllä aivan käsittämättömän hyviä tekemään kauhuelokuvia! Ainakin Suomeen rantautuvat pätkät ovat olleet ehdottomia lemppareitani, kuten Orpokoti, Pan's Labyrinth ja tuo äsken mainittu [rec].

Oon viimeaikoina kuunnellut ehkäpä liikaa ihastuttavan serkkuni Hanna Tuomelan musiikkia, ja voi että tuo leidi osaa! Ihan nousee ihokarvat pystyyn, kun kuuntelen tota lauluääntä. Miksen mä saanut samoja lauluäänigeenejä : C Ja jos jotakuta kiinnostaa, Got You On My Mind on Hannan uusista biiseistä ehdoton lempparini.

Että näin. Toi sää on kyllä tavallaan aika ikävä, kun ulkona on niin kuuma ettei pysty lenkkeilemään tai käymään piknikeillä tai mitään muutakaan kesäistä. Yleensähän täällä pohjolassa valitetaan sitä tavallista, että taaskin on kesällä nihkeästi se 15 astetta lämmintä ja vettä tulee, mutta ehei, nyt ollaan saatu jo helteestäkin tarpeeksi. Mikä meille sitten oikein kelpaa? Ehkä kun laitoin tähän postiin nyt tuon oikein kauniin sateisen kuvan alkukesän Saksasta, niin ehkäpä sää tästä rauhoittuu ja antaa meille leppoisia, lämpimiä kesäpäiviä vielä ennen kuin koulut alkavat?
raitat kiittää ja kuittaa!

ps. Huomasin just äsken, että mun kirjotus vaikuttaa vähän siltä että olisin joku 52-vuotias kirjanpitäjä, joka asuu maalla ja sai juuri läppärin ekaa kertaa käsiinsä.

perjantai 23. heinäkuuta 2010

kohti uusia seikkailuja



Mun on jo itseasiassa pitkään pitänyt alottaa bloggaaminen, mutta en oo vaan saanut itseäni mitenkään kammettua ylös sohvalta.
No, nyt sen sitten tein, ja olen itseasiassa aika ylpeä itsestäni. Tottakai ulkoasuun tulee muutoksia (toivottavasti parempaan päin) nyt sitten muutaman päivän aikana.
Joo ja hei siis, olen 15-vuotias tyttö Lahdesta, joka rakastaa merta ja kissaansa Robinia. Kyllä tää tästä lähtee. Jotenkin. Jonnekin.