lauantai 14. elokuuta 2010

aikas ok kaikki on, ei oo syytä olla onneton

Hei hermannit, tässä teille pari kuvaa Harrin uskomattoman LP-levyn kannesta. Meillä ei oo hajuakaan, että minkä bändin lätyskä on kyseessä.

Seitkytluvulta soitettiin. Ne ei haluu tätä takasin.

perjantai 13. elokuuta 2010

and all but memory will fade

Ögh.
Kirjotin tätä tekstiä reilun tunnin, ja sitten onnistuin hävittämään sen. En vaan osaa.
Mut siis aion kirjoittaa tän ainakin pääpiirteittäin uusiks, vaikka luultavasti meneekin yli puolenyön. Tän tästä saa.
Eka kouluviikko oli puuduttava, avartava, hauska ja ajoittain jopa hillitön. Naurettu on, ja tajusin vasta nyt, että tää todellakin on mun viimenen vuosi peruskoulussa. Oiei, tän jälkeen pitäis oikeesti ajatellakin.
Joo mut siis, kuten kuvasta näkyy, pointtina oli se että käytiin leffoissa. Siellä en koskaan käykään. Me juhlittiin kaverini Hebin läksiäisiä, kun parka lähtee vihdoinkin aikuisten maailmaan opiskelemaan :C 

Ilta alkoi Kuvapalatsilta leffalla Sisko tahtoisin jäädä, ja päättyi Pizza Raxiin ja ähkyyn. Vallan täydellistä.

Ja tämä tässä, koska itse juhlakalusta kuuluukin ottaa edustavia ja laadukkaita kuvia.

Meitzin leffaeväät = tosi jees. Vähän huolestutti etukäteen, että riittääkö. Ja loppujenlopuksihan tulin tulokseen, et pari suklaapatukkaa ois mahtunu viel, sillä leffan loppuessa oli vähän nälkä. Jenna(joka näyttää äärettömän tyytyväiseltä siksi, että tajuaa olevansa leffateatterin suurimman herkkurohmun varastojen ulottuvilla) oli muuten tosi lortto kun oltiin kaupassa. Neiti totesi, että "No joo, mä ostan täst tällasen pienen pussin. Ku se loppuu, nii otan sit sulta." :)
Toinen melkee hauska olikin sitten, kun se kääntyi jossain vaiheessa muhun päin ja sanoi "Sisko tahtoisin... karkkia."


Katoin aluks et Jenna kantaa mukanaan jätesäkkiä. En ois kyl ihmetelly yhtään.

Sitten jätskipelleilyä Raxissa. Ekassa todettiin, että jätskiannokset näyttävät pienentyneet, ja siitäkin saatiin jotain huvia irti. Tokassa vähän lopahti, ja kolmannessa meille ilmestyi itse risti. Tästähän oli sitten ties minkälaista spekulaatiota ja keskustelua, josta ei sen enempää, koska se päättyi matkavatkaintanssiin.

Elokuvasta vaan sen verran, että oli huomattavasti laadukkaampi kuin oletin että olisi ollut! Toki koko rainan ajan läpi paistoi perinteinen suomalainen ahdistus ja synkeys, mutta siis tosi herttainen(pssh, miks tää sana ei sopinu tähän) ja muutenkin ihastuttava leffa. Ei ollut paljoa miinuksia, enemmänkin plussaa vaan nuorten näyttelijöiden nuorekkuudesta ja vanhojen kalkkiksuudesta. Oon todellakin kattomassa sen uudestaan jossain välissä. Koitan olla positiivinen kun maksan leffasta melkeen kympin.

Että näin. 

perjantai 6. elokuuta 2010

it sounds so nice from where i'm standing

Ja hupsistakeikkaa, en ookkaan vielä tän kuun puolella ehtinyt tätä blogia päivittelemään.
Mut siis joo. Rapujuhlissa oli överihauskaa, ja myöskin isoveikat aprrovasivat sataprosenttisesti mökkifiilistelyllä.

Täydellistä mökkifiilistä näköpiirissä.

Ja sääkin suosi meitä. Ei yhtään liian kuuma, just sopiva rapuiluun ja huusinrakennukseen.

Toissapäivänä suuntasin sitten 12 kilometrin päähän Harrille pyörällä, ja voin sanoa, että se 28 asteessa ylämäkien pyöräily ei tehnyt hyvää. Missään mielessä. Yhessäkin ylämäessä sellanen noin 200-kiloinen, vanha ja rapakuntosen näkönen ukkeli meni musta ohi jopolla. Auts mun itsetunto.


(Alemmasta kuvasta voi muuten spotata lakia kylmän rauhallisesti rikkovan ihmisen. Hyi häntä.)

Illemmalla suunnattiin takaisin keskustaan kattomaan leffateatteriin Inception. Herrajumala, en ole eläessäni nähnyt niin täydellistä elokuvaa. Menin heti kotiin päästyäni antamaan sille 10 tähteä imdb:ssä (ei voi olla jos ei elä kovaa), ei yksinkertaisesti voinut muuta. Vieläkin kulkee kylmät väreet sen elokuvan loistavuudesta. Huhhuh.

Yökyläilyn aikana katottiin kanssa leffa Mitä tapahtuu Vegasissa(koska teki mieli romanttista komediaa), joka on kyllä paras amerikkalainen romanttinen komedia jonka oon nähnyt. Myöskään vähän Tuho-Osastomainen huumori ja Cameron Diaz eivät ainakaan anna sille leffalle miinusta. Ärrältä tarttu kanssa mukaan kauhukategoriasta The Uninvited, joka meni ihan mukisematta sellasena satunnaisena yöleffana. Ei paljoa kehuttavaa siitä, mutta ei myöskään valitettavaa. Ja niinkun mä aina sanon, joskus pitää nähä huonompia leffoja, että osaa arvostaa niitä hyviä.

Sit aamulla meillä olikin överitylsää, ja katottiin Iron Man. Paras. Supersankarileffa. Ja Robert Downey Jr. Suorastaan SUPER-jees.
(Hauska koska se on niiku supersankari he he he)

Värjättiin muuten Harrifisun hiukset siinä samalla. Tai no, itse allekirjoittanut värjäsi. Lopputuloksen olisi pitänyt olla tummanruskea, mutta  näytti kyllä aikalailla mustalta : / No, onneksi se siitä parissa pesussa vaalenee.

Löysin tossa kuvatiedostoja selatessa tällasen 14 kuukautta vanhan kuvan meitzin elämän valosta, Robinista. Pikku prinssini on siis kuvassa vasemmalla, ja näyttää ihan erilaiselta kuin nykyään.

"Pikkunen" näyttää nykyään tältä. Siis ihan oikeesti siinä on tollai sairaalloinen photoshop-efekti ku se kävelee ympäriinsä, pitäiskö olla huolissaan?
Ihanuus on itsekeskeinen ja ovela, ja rakastan sitä enemmän kuin hengitysilmaa.
Että sellasta. Päivittelen sitten luultavastikin seuraavan kerran kesäloman loputtua(hyi kamala), kunhan on jotain kertomisen arvoista.