sunnuntai 25. joulukuuta 2011

they're putting up reindeer, and singing songs of joy and peace

Robert Downey Jr. - River

Mä oon ollut iha super nyt tälleen pyhinä.
Varsinaisesti en oo tehnyt mitään mielenkiintosta, joulua edeltävällä viikolla vaan oli aika kiirus koska olin ilmottautunut vapaaehtoiseksi hoitamaan äänitekniikka joulujuhlassa. Hauskaa toki oli, mutta nukuinkin sitten viime yönä sen 16 tuntia tota loppusyksyn väsymystä veks.
Sain aattona valtavan ihania lahjoja, porukat oli panostanu oikein kunnolla kun olin kuulemma pärjänny koulussa niin hyvin. Nyt oonkin nauttinut sekä lahjoistani että perheen kanssa oleilusta.
Vaikka viimeset neljä tuntia oon kylläkin linnottautunut kellariini juomaan Mountain Dew Code Rediä ja tykittämään Half-Life kakkosta. Kunnon joulufiilikset kutisee alaselässä \o/
Ja vaikka aloitettiinkin siskon kanssa glögsykausi varaslähtöineen jo joskus heinäkuun lopulla niin en oo vieläkään saanut joulufiilistelystä tarpeekseni. Ainut mikä vähän masentaa on pulkkamäkeilyn puute, mutta sen on pystynyt korvaamaan onneksi matikan laskemisella. Eiku hetkinen.
Huomenna vanhin veikka on tulossa kotio päin, ja ajattelin herätä aikaisin leipomaan ensimmäistä perinteistä juolutäytekakkuamme, tällä kertaa laadultaan Schwarzwälder Kirschtorte. Saa nähä mitä siitäkin oikein tulee.
Mutta meitsipä tässä nyt kiittää ja kuittaa, sekä toivottaa joka ikiselle tänne nenänsä tuikkaavalle henkilölle rauhaisia ja ikimuistoisia lomanjatkeita.

torstai 15. joulukuuta 2011

living like I'm giving it all up to come here?

Mulla oli tänään äidinkielessä tietoa välittävä mediapuhe, jonka pidin aiheesta "Vihollinen videopelissä Portal". Tää taisi olla meidän perheessä vuoden mediatapahtuma, koska olen vuorokauden sisään esittänyt sen erinäisille perheenjäsenille ja tuttaville yhteensä neljä kertaa.

Jännitän tollasia julkisia esiintymisiä etukäteen ihan mielettömästi, mutta sitten kun olen itse esiintymistilanteessa niin oon suhteellisen rento. Nytkin sain sekä luokkatovereilta että opettajalta positiivista palautetta ja olen kaikinkaikkiaan ylpeä itsestäni. Se on vaan yksinkertaisesti niin ihanaa kun ei esimerkiksi pyörry ja kuse housuihinsa ikätovereiden edessä.
Meillä oli tänään muuten molempien veikkojen kanssa poikien ilta, syötiin tortilloita ja katottiin Simon Peggin ja Nick Frostin elokuva Paul. Meillä oli ehkä vähän liiankin hauskaa ja onnistuttiinkin sotkemaan Pandan sohva quacamoleen. Mun kohdallani nauruherkkyyteen vaikutti toki se, että en ole jännityksen vuoksi nouseelta pulssiltani nukkunut neljän päivän sisään enempää kuin noin seitsemän tuntia.
Brittein saarilla nuo koomikot tuntuvat olevan parieläimiä, tuon parivaljakon lisäksi dynaamisista duoista tulee nimittäin mieleen sekä kestosuosikkini Hugh Laurie ja Stephen Fry, että The Officen käsikirjoittajat Ricky Gervais ja Stephen Merchant.
Ei niin että olisin viime päivien unettomina öinä viihdyttänyt itseäni mustan huumorin sävytteisellä komedialla tai mitään.
Heitettiin pikkujoulut tossa viikonloppuna Svengijengin kanssa, meillä oli tuntikausien syvälliset keskustelut maailmanpolitiikkasta ja Suomen maitotauloudesta muutaman glölgsykupposen ääressä ennen kun joku keksi ehdottaa yhdentoista maissa että aletaampas kuluttamaan vanhoja Disney-VHS:iä. Katseltiin siinä sitten Nalle Puh ja Fantasia 2000 ja meillä oli parhaat piggujouluset ikuna.
Mut mä alan oikeesti olla niin unenpuutteessa että nukkumisestakaan ei tule mitään kun olen niin väsynyt, että ajattelin tässä nyt laittaa Extrasin kakkoskauden pyörimään ja nukahtaa jossain välissä sohvalleni.

Anya Marina - Move You

tiistai 6. joulukuuta 2011

you want your freedom take it

En oikeestaan jaksa kertoa juurta jaksain et mitä oon tälleen itsenäisyyspäivänä & eilen tehnyt niin annan kuvien ja kuvien selittelyn selittää selitettävästä selityksestä.
Pelasin Portal 2:n läpi eilen niin siirryin tässä sitten Final Fantasy XIII:hin, jota olin vältellyt koska kahestoista peli oli suurinpiirtein samaa käsikirjotustasoa kun Supernaturalin seiskatuokkari. Niin laadutonta että se menee laaduttomuudessaan laatuasteikolla laadukkaan yli takaisin laaduttomaan. Mut tää on ollu kyl ihan jees tähän mennes
Ja oho mun sarvet on nägöjään tuol ruohonjuuritasoikkunalla esillä.
Leivoin juhlapäivän kunniaksi mutakakkua. Ikävä kyllä mun leivoksissa on sama pulma mikä on kaikessa muussakin mitä mä oon ja teen, eli se näyttää ihan kamalalta. Mutta ajaa kuitenkin asiansa.
Uudet kengät, koska onnistuin hävittämään mun vanhani. Mitä. Ihmettä. Miten kengät muka oikein hävitetään? Mut nää on kuitenkin aika jubat, tosi mukavat ja yhtä örkit ku kaikki muukin mun vaatekaapissa.
Sir Robin Diva Junior. Muikeana. Tötsän päällä.
Me liekitettiin leikkeitä, se oli aika siistiä. Tai siis porukat liekitti ja mä näytin tärkeeltä kamerani kanssa siinä vieressä.
Glögsyy, bibruu, beura & gynttilä. Joulufiilistelyä. Otettiin kyllä siskon kanssa varaslähtö jo joskus heinäkuussa.
LUNTA. Sisäinen lapseni paisui innosta ja räjähti. Pitää laittaa ilmotus lehteen että etin uutta.

Sit mun uusin piirrostuotos. Olkaa chillejä älkääkä tuomitko, koska koitin pitkästä aikaa realismia ja oon ehkä vähän ruosteessa.
On se kiva että veikka palauttaa mut tasaisin väliajoin tän planeetan pinnalle.

Portal 2 - Want You Gone

sunnuntai 4. joulukuuta 2011

do you feel the ooze as your brain drains out?

Kasvatin sarvet ku oli tylsää.
Että tämmöstä. Sitten olikin pakko käydä kampaajalla että sai päänahkaturkin mätchäämään mun upouuteen sarvikruunuuni.

Koko viime viikko oli hirveetä häslinkiä koulun itsenäisyyspäiväjuhlan takia, kun olin jostain syystä mennyt lupaamaan sieluni sekä teatteritaiteelle, viulunsoitolle että ääni- ja valotekniikalle kyseistä tapahtumaa varten. Hauskintahan siinä oli se että kaikkien muiden perjantaina juhlasta lähdettyä mun ja neljän muun tekniikasta vastanneen henkilön piti jäädä kasailemaan ainakin 2000 kilometriä johtoa ja mikkiständejä pariksi tunniksi.
   Ihan hauskaahan se oli, niin pienissä porukoissa kun on positiivisena kääntöpuolena aina se yhteisöllisyys. Näittenkin tapauksien kanssa juteltiin melkein koko aika videopeleistä ja tv-sarjoista, eikä perjantaista alkuiltapäivää olisi oikeastaan paremmin voinutkaan viettää. Meillä tuli toisaalta yhessä vaiheessa vähän tylsää ja tungettiin vastaavan ääniteknikon kanssa koulun musiikinopettajan saappaisiin lakupötköjä.
   Kyseinen ääniteknikko muuten ehdotti (mua vähän huolestuttaa miten tosissaan se ehdotus tuli) että oltaisiin voitu mennä jatkoille sen kanssa sen 60-neliöiseen, saunalla varustettuun ja tyhjillään olevaan vuokrakämppään jonkun latvialaisen hevibändin kanssa. Ikävä kyllä mun piti mennä kirjastoon niin oli pakko kieltäytyä kunniasta :'---C
Sir Robin Diva Junior on ollut aika tyytyväinen siitä että oon ollut melkein koko viikonlopun kotona sen kanssa. Se sai kissanminttua ja kaikkee niin mikäs sillä olis ollessa.
Se sai sitä Cosmic Cat Nipiä sen takia että mulla oli taas kavereita kylässä, pelailtiin vähän ja katottiin Sobrenaturalia ja Taru Sormusten Herrasta ykkönen (ihan vaan vuosikymmenen juhlistamiseksi) ja meillä oli tosi hauskaa.

Oon muuten nyt takonut tän illan Little Big Planetia PSP:llä, tää on ihan liian ihana. Mikään peli ei sais olla näin ihana, en pysty laskemaan tätä konsolia käsistäni! Arvatkaas että oliko kiusallista selittää iskälle että mitä oikein duunailin kun tulin veskistä käsikonsoli mukana ulos. Ei ollut. Yhtään. Niiku oikeesti.
Yyh näitä Sofia Coppolankin inhoamia jalkakuvia löytyy. Mut puolustan oikeuksiani sillä että otan varsinaisesti kuvia sukistani enkä jaloista. Sukkamuotini on muuten aina täillainen: Marimekon tasaraitaa ja vieläpä eriparisena, kiitos. Tyylin innoittajana toiminut isoveljeni Panda.

Fleetwood Mac - Say Wou Will

maanantai 28. marraskuuta 2011

still the pros are the hardest to ignore

Onko olemassa parempaa fiilistä kun koeviikon loppuminen?
Jos ei siis lasketa mukaan sitä uskomatonta euforiaa minkä talvisesongin eka pulkkamäkeily aiheuttaa niin luultavasti ei.

Taisi mennä kaikki kokeet ihan laadukkaasti, en ainakaan usko reputtavani mitään! Ainut mikä vähän kauhistuttaa on pitkän matikan kakkoskurssin koe, koska tein sen koko kokeen vähän reilussa tunnissa (olin vielä kaiken lisäksi nauttinut aamukahvin sijasta englanninopettajan neuvojen mukaan pullollisen energiajuomaa josta aiheutui jumalaton vessahätä kakskytä minuuttia kokeen alkamisesta. Voin sanoa etten ole ikinä ratkaissut korkeamman asteen epäyhtälöitä niin nopeasti) ja sain kaikkiin kysymyksiin vastauksen. Joko siis koe oli tavattoman helppo tai sitten tein kaiken väärin.

Mut eniveis, käytiin kissani sir Robin Diva Juniorin kanssa Turussa kissanäyttelyssä. Ei ne tuomarit vieläkään tajua mun kultani kauneutta. Sokeat imbesillit.
Ostin muuten sitä muutaman tunnin automatkaa varten uusimman Vanity Fairin, koska Scarlett Johansson.
Mm mm mmm. Oli muuten aika jännä juttukin, oon aina tykänny tosta Vanity Fairin asiallisemmasta linjasta. Hyvin ihailtavaa on mielestäni Scarlettin omistuneisuus politiikalle, mutta ei siitä sen enempää.

Tässä viimeaikoina oon pelaillu aika paljon, mutta enimmäkseen Valven Portalia ja Portal 2:sta.
Ongelmanratkasun ja hyvän pelattavuuden lisäksi pelin käsikirjoitus on suorastaan äärettömän hillitöntä. Suosittelen ehdottomasti jos kaipaatte jotain vähemmän villiä ja enemmän hauskaa pelattavaa.

Tein muuten äsken jotain äärettömän ekstremiä, kävin lainaamassa kirjaston levyosastolta sellasten artistien levyjä, joista en ole eläessänikään kuullut! Kävipä tuuri ku nää on oikeesti kuunneltavia ja kaikkee. Nii ja tarttuhan sieltä mukaan Maailmanhistorian atlaskin mutta se nyt oli mieliteko mielitekojen joukossa.

Cold War Kids - Royal Blue

perjantai 25. marraskuuta 2011

Villi perjantai a la Raita


1. Jotta voit aloittaa perjantaisi eeppisesti, käy ensin edellisenä iltana nukkumaan. Petikumppaniksi käy Toivo-nalle, joka symboloi unelmiasi ja haaveitasi.
2. Huomaa aamulla ettet ole yön aikana heittänyt Toivoasi kaivoon, joten aloittaa päiväsi pirteänä ja hehkeänä.
3. Käy koulussa maustettuna lievällä v-mäisyydellä ja päättäväisellä tarmolla. Älä unohda sotailmettäsi ja muista sanoa kiitos portaille kun kompastut niissä.
4. Vaihda heti kotiin päästyäsi aamutakkiin joka alkaa vaatetuksen sijasta muistuttaa pikkuhiljaa vankkapohjaiselta argumentilta Darwinismille. Päätä huoneesi lämpötilan (tai pikemminkin sen puutteen) vuoksi laittaa housutkin jalkaan. Ihmettele että miten joka ikisen pyjamahoususi peppupuolta koristaa useamman nyrkin kokoinen reikä. Älä kuitenkaan jää pohtimaan liian pitkäksi aikaa että mitä persettä (kirjaimellisesti) on tapahtunut, vaan hyväksy se tosiasia että pukusi alaosa on nyt ilmastoitu.
5. Perusta kolmen instrumentin ja yhden miehen bändi. Soita 20th Century Fox -teemaa mutta älä onnistu siinä yhtä hyvin kun alkuperäinen nokkahuilisti. Hajoa ja luovuta elämässä.
6. Itke huomista koulupäivää, valmistaudu siihen ja totea että graafinen laskimesi on ainoa ystäväsi johon voit elämän suuria pulmia ratkaistessa luottaa. Tirauta muutama krokotiilinkyynel jos vain mahdollista.
7. Totea että päiväsi oli täydellinen ja mene taas Toivon kanssa nukkumaan. Toivo hyvää numeroa tulevasta matikankokeesta.
Toivottavasti olin jo aikaisemmin maininnut toivottoman obsessioni puujalkavitseihin.


Ja voilà, siinä oli reseptini sitruunaisen pehmeään perjantaihin. Soupy twist.

keskiviikko 23. marraskuuta 2011

and every colour illuminates

Sain blogilleni ensimmäisen lukijan! Heittäisin riehakkaat hipat ittelleni ja kissalleni jos jaksaisin.

Mut hei nyt tosiaankin asiasta kukkapenkkiin, sillä mun on ihan pakko jakaa mun lempiteoriani teidän kanssa. En ole ihan varma mistä kuulin alunperin tän idean "jos ihmistä löis ja se muuttuis oveks", mutta se on vallan mainiosti iskostunut sekä mun ali- että ylitajuntaan. Pohdin sitä aina ruokakaupassa jonottaessa, bussia venaillessa tai muuten vaan kun aika meinaa venähtää pitkänsorttiseksi.
"Oke. Siis kuvittele, että kun ihminen lyö toista ihmistä nyrkillä, se lyötävä muuttuu oveks. Jees. Ihan hyvä tähän asti, mutta entä jos se lyönnin kovuus vaikuttaa siihen, että miten hieno ovi siitä ihmisraukasta oikein tulisi? Täähän tietenkin johtaisi siihen, että ahneet ja kierot ihmislierot koittais ottaa kaikein hyödyn irti tällaisesta onnettomuudesta! Sä ajaudut sellaiseen mafiaan joka palkkais hullun kokosia karjuja lyömään ihmisiä hienoiks Venetsialaisiks arvo-oviks, joita ne sit myis eteenpäin ihan mielettömän kovilla hinnoilla."
Tähän astihan tää on vielä jotain sellasta jonka normaali kanssaihminen voisi keksiä. Ikävä kyllä mä lähin joskus vielä jatkamaan tätä ajatuksta. Entä jos on kaverin kanssa kattomassa jotain jalkapallomatsia ja sit sieltä matsista tullessa menee typeryyksissään lyömään kaveriaan leikillisesti euforianpuuskissaan vaikka selkään tai käsivarteen nyrkillä tyylillä "Olipa mahtava ottelu, ystäväiseni". Ongelman ydin on siinä, että yleensä sellainen leikkimielinen lyönti ei ole mitenkään erityisen voimakas. Sitten törähtää niin että PUUF vaan, ja sun kaverisi on muuttunut ladon, tai mikä pahempaa, huussin oveks.

Sitten koittaa se moraalinen dilemma. Mitä sä teet sun kaverille? Se on ruma, homeisista laudoista tehty huussin ovi, jossa on sellanen hirvittävä sydämenmuotoinen tirkistysreikä. Sä et voi jättää sitä vaikkapa sun huoneesees, koska sulle tulee ihan kreisit tunnontuskat siitä, että jos sama olisi käynyt sulle niin et säkään haluaisi loppua ovielämääsi viettää sisätiloihin lukittuna! Sä et myöskään voi kantaa sitä huussinovea mukanas koska vähänkö kaikki pitäis sua vinksahtaneena yksilönä. Sitten pohdinnan alle on myös pakko asettaa oven käyttöönotto. Voitko sä käyttää sun kaverias tarkotuksenmukasesti huussiovena? Olisiko se kiusallista?

Tässä mä joudun teoreettiseen umpikujaan siitä että mitä pyllyä mun pitäisi sille kamulle tehdä.
(Kiitän kaikkia jotka käyttivät aikaansa asian pohtimiseen tai edes läpi lukemiseen, mun oli ihan pakko saada tää taakka mun harteilta.)


Löysin tossa äsken kaappeja penkoessa kasan ysärillä otettuja loma-/kissanpentukuvia, ja sieltä putkahti ilmoille tämmöinen tapaus. Haluaisin tietää että millanen aivopieru tuntemattomalle negatiivien kehittäjälle siellä tunkkaisessa pimiössä on sattunut. Mutta toisaalta tää on kyllä aika pähee.

Ja lopuksi vielä biisi jota olen popittanut koko päivän, Florence + the Machinen uusimmalta levyltä kappale Spectrum. Diggailen edelleenkin noita harpuntäyteisiä, maagisen mystisiä tunnelmia.

tiistai 22. marraskuuta 2011

i might give her a book instead


Pete Yorn & Scarlett Johansson - Clean
Ideana oli siis mennä Flickr-hakukoneeseen ja hakea näiden kysymysten vastauksilla kuvia jotka kertoo meikäläisen elämästä.

1. your name
Nimeni on siis, kuten observatiivisimmat teistä ovat ehkä huomanneet, Raita. Onnekseni tämä nimi on siunattu monimerkityksellisyydellä, ja se tarkoittaakin sekä kuvion että pajupuun lisäksi intialaista jogurttikastiketta. Olenko ylpeä vai olenko jäätävän ylpeä.

2. your favorite food
Lempiruokani on vohvelit. Miehekästä, tiedän. Välitönkö? Voi pojat miten turha luulo.

3. your favorite color
Pinggi. Ja pörröinen. No ikävä kyllä pörröinen ei ole värivaihtoehto, mutta jos olisi niin se olis niin mun lempiväri.

4. celebrity crush
Robert Downey Jr. Tässä oli hieman kamppailua Scarlett Johanssonin kanssa, mutta syystäkin päädyin tähän äärettömän charmikkaaseen herraan.

5. what i want to be when i grow up
Elintärkeä fakta: Flickristä ei löydy mitään normaalin kuvan kaltaistakaan hakusanalla 'actor', joten päädyin kakkosvaihtoehtooni, insinööriin. Jänskile sentään että sieltä löytyi napakymppi.

6. dream vacation
Kuvasta ei ehkä ilmene, mutta siis reilaaminen Euroopassa olisi se ihanneloma.

7. favorite drink
Sima. Glögsy tulee tuiman tiukasti kakkossijalla mutta ei silti selätä mun ultimaalista lemppariani.

8. what i love most in the world
Kirrrrjoja. Ne on niinkuin pieniä taskukokoisia universumeita.

9. your username
Potentially fatal. Kuva on eittämättä aika osuva.

maanantai 21. marraskuuta 2011

passing through unconscious states

Dodih, ja sainpahan tästä nyt samalla rykäisyllä tehtyä tänne itseäni lähestulkoon tyydyttävän ulkoasun. Syy tällaiseen säädyttömään ylhäällä kukkumiseen on huomiselle langennut vapaapäivä, joka johtuu koeviikosta. Olen niitä onnellisia joilla ei tällä kertaa ole huimia määriä lukuaineiden kokeita tiedossa. Ainut joka oikeastaan vähääkään hirvittää on pitkän matikan kakkoskurssin koe, ja uskoisin selviäväni siitäkin ihan kunnialla.

Tässä osittain kaamoksen ja osittain internet-yhteyden aiheuttamassa unettomuuspuuskauksen vallassa oon katellut vähän noita 6-kielisiä Viper sähköviuluja. Kävin viikonloppuna Plutonium 74:n keikan lisäksi katsomassa Studio Pasilassa musikaalin Striking 12, jossa yhdellä esiintyjistä oli kyseinen vikeli. Mitäs muuta siinä olisi voinut tehdä kuin iskeä silmänsä tuohon jumalaiseen soittopeliin ja alkaa heti haaveilla samanmoisesta.
Hienoahan siinä ei ole pelkästään useat erilaiset soundit tai viulun hartialla pysymistä helpottava tuki, vaan se että siinä tosiaankin on ne kaksi ylimääräistä bassokieltä, C ja F. Omaan korvaani alttoviulun sointi on aina ollut äärimmäisen mielyttävä, mutta en ihan innoissani heittäisi viulun näteillä diskanttikielillä vesilintuakaan. Tollanen 6-kielinen hybridi siis on mun mielestä enemmän kuin napakymppi. Mutta se siitä hifistelystä.

Tosiaan kuten aikaisemmin mainitsin, kävin kattomassa sen Striking 12 -esityksen Helsingissä. Mieletön show näyttelijöitä ja puoltoista tuntia hujahti ohitse nopeammin kuin steroideja käyttävä pikajuoksija antidopingtoimikunnan edustajan nähdessään. Petrus Kähkönen veti ehkä parhaiten, vaikka en sitä heti tunnistanutkaan sen jälkeen kun olin nähnyt kyseisen herran viimeksi lahden RENTissä mustat kajaalit naamassa :---D. Esitys menee enää pari viikkoa, mutta tosiaan suosittelen jos vaan mitenkään teitä hotsittaisi.
Tähän loppuun tungen vielä välttämättömän kuvan bloggaajasta itsestään. Fleda on rehahtanut eikä hymyä voi tietenkään kameralle näyttää.
Meikä tästä kiittää ja kuittaa, huikkasee vielä yhet glögsyt ja kuuntelee Death Cab for Cutien levyn loppuun ennen uutta nukkumaanmenoyritystä.

Ja muistakaahan ihmiset pitää hauskaa sivistyneissä rajoissa.

you gotta spend some time, love

Aika vihdoinkin rebootata tätä blogia!

"Pieni tauko" sattui kääntymään lieväksi hiatukseksi, ja 13 kuukauden aikana onkin sattunut yksi jos toinenkin asia enkä niistä ala sen kummempia juoruilemaan. Sen sijaan suuntaan katseen herkän positiivisella säväyksellä kohti edessä sijaitsevaa suurta tuntematonta.

Laitan myös ulkoasua uusiksi heti kun saan le inspiksen.