sunnuntai 25. joulukuuta 2011

they're putting up reindeer, and singing songs of joy and peace

Robert Downey Jr. - River

Mä oon ollut iha super nyt tälleen pyhinä.
Varsinaisesti en oo tehnyt mitään mielenkiintosta, joulua edeltävällä viikolla vaan oli aika kiirus koska olin ilmottautunut vapaaehtoiseksi hoitamaan äänitekniikka joulujuhlassa. Hauskaa toki oli, mutta nukuinkin sitten viime yönä sen 16 tuntia tota loppusyksyn väsymystä veks.
Sain aattona valtavan ihania lahjoja, porukat oli panostanu oikein kunnolla kun olin kuulemma pärjänny koulussa niin hyvin. Nyt oonkin nauttinut sekä lahjoistani että perheen kanssa oleilusta.
Vaikka viimeset neljä tuntia oon kylläkin linnottautunut kellariini juomaan Mountain Dew Code Rediä ja tykittämään Half-Life kakkosta. Kunnon joulufiilikset kutisee alaselässä \o/
Ja vaikka aloitettiinkin siskon kanssa glögsykausi varaslähtöineen jo joskus heinäkuun lopulla niin en oo vieläkään saanut joulufiilistelystä tarpeekseni. Ainut mikä vähän masentaa on pulkkamäkeilyn puute, mutta sen on pystynyt korvaamaan onneksi matikan laskemisella. Eiku hetkinen.
Huomenna vanhin veikka on tulossa kotio päin, ja ajattelin herätä aikaisin leipomaan ensimmäistä perinteistä juolutäytekakkuamme, tällä kertaa laadultaan Schwarzwälder Kirschtorte. Saa nähä mitä siitäkin oikein tulee.
Mutta meitsipä tässä nyt kiittää ja kuittaa, sekä toivottaa joka ikiselle tänne nenänsä tuikkaavalle henkilölle rauhaisia ja ikimuistoisia lomanjatkeita.

torstai 15. joulukuuta 2011

living like I'm giving it all up to come here?

Mulla oli tänään äidinkielessä tietoa välittävä mediapuhe, jonka pidin aiheesta "Vihollinen videopelissä Portal". Tää taisi olla meidän perheessä vuoden mediatapahtuma, koska olen vuorokauden sisään esittänyt sen erinäisille perheenjäsenille ja tuttaville yhteensä neljä kertaa.

Jännitän tollasia julkisia esiintymisiä etukäteen ihan mielettömästi, mutta sitten kun olen itse esiintymistilanteessa niin oon suhteellisen rento. Nytkin sain sekä luokkatovereilta että opettajalta positiivista palautetta ja olen kaikinkaikkiaan ylpeä itsestäni. Se on vaan yksinkertaisesti niin ihanaa kun ei esimerkiksi pyörry ja kuse housuihinsa ikätovereiden edessä.
Meillä oli tänään muuten molempien veikkojen kanssa poikien ilta, syötiin tortilloita ja katottiin Simon Peggin ja Nick Frostin elokuva Paul. Meillä oli ehkä vähän liiankin hauskaa ja onnistuttiinkin sotkemaan Pandan sohva quacamoleen. Mun kohdallani nauruherkkyyteen vaikutti toki se, että en ole jännityksen vuoksi nouseelta pulssiltani nukkunut neljän päivän sisään enempää kuin noin seitsemän tuntia.
Brittein saarilla nuo koomikot tuntuvat olevan parieläimiä, tuon parivaljakon lisäksi dynaamisista duoista tulee nimittäin mieleen sekä kestosuosikkini Hugh Laurie ja Stephen Fry, että The Officen käsikirjoittajat Ricky Gervais ja Stephen Merchant.
Ei niin että olisin viime päivien unettomina öinä viihdyttänyt itseäni mustan huumorin sävytteisellä komedialla tai mitään.
Heitettiin pikkujoulut tossa viikonloppuna Svengijengin kanssa, meillä oli tuntikausien syvälliset keskustelut maailmanpolitiikkasta ja Suomen maitotauloudesta muutaman glölgsykupposen ääressä ennen kun joku keksi ehdottaa yhdentoista maissa että aletaampas kuluttamaan vanhoja Disney-VHS:iä. Katseltiin siinä sitten Nalle Puh ja Fantasia 2000 ja meillä oli parhaat piggujouluset ikuna.
Mut mä alan oikeesti olla niin unenpuutteessa että nukkumisestakaan ei tule mitään kun olen niin väsynyt, että ajattelin tässä nyt laittaa Extrasin kakkoskauden pyörimään ja nukahtaa jossain välissä sohvalleni.

Anya Marina - Move You

tiistai 6. joulukuuta 2011

you want your freedom take it

En oikeestaan jaksa kertoa juurta jaksain et mitä oon tälleen itsenäisyyspäivänä & eilen tehnyt niin annan kuvien ja kuvien selittelyn selittää selitettävästä selityksestä.
Pelasin Portal 2:n läpi eilen niin siirryin tässä sitten Final Fantasy XIII:hin, jota olin vältellyt koska kahestoista peli oli suurinpiirtein samaa käsikirjotustasoa kun Supernaturalin seiskatuokkari. Niin laadutonta että se menee laaduttomuudessaan laatuasteikolla laadukkaan yli takaisin laaduttomaan. Mut tää on ollu kyl ihan jees tähän mennes
Ja oho mun sarvet on nägöjään tuol ruohonjuuritasoikkunalla esillä.
Leivoin juhlapäivän kunniaksi mutakakkua. Ikävä kyllä mun leivoksissa on sama pulma mikä on kaikessa muussakin mitä mä oon ja teen, eli se näyttää ihan kamalalta. Mutta ajaa kuitenkin asiansa.
Uudet kengät, koska onnistuin hävittämään mun vanhani. Mitä. Ihmettä. Miten kengät muka oikein hävitetään? Mut nää on kuitenkin aika jubat, tosi mukavat ja yhtä örkit ku kaikki muukin mun vaatekaapissa.
Sir Robin Diva Junior. Muikeana. Tötsän päällä.
Me liekitettiin leikkeitä, se oli aika siistiä. Tai siis porukat liekitti ja mä näytin tärkeeltä kamerani kanssa siinä vieressä.
Glögsyy, bibruu, beura & gynttilä. Joulufiilistelyä. Otettiin kyllä siskon kanssa varaslähtö jo joskus heinäkuussa.
LUNTA. Sisäinen lapseni paisui innosta ja räjähti. Pitää laittaa ilmotus lehteen että etin uutta.

Sit mun uusin piirrostuotos. Olkaa chillejä älkääkä tuomitko, koska koitin pitkästä aikaa realismia ja oon ehkä vähän ruosteessa.
On se kiva että veikka palauttaa mut tasaisin väliajoin tän planeetan pinnalle.

Portal 2 - Want You Gone

sunnuntai 4. joulukuuta 2011

do you feel the ooze as your brain drains out?

Kasvatin sarvet ku oli tylsää.
Että tämmöstä. Sitten olikin pakko käydä kampaajalla että sai päänahkaturkin mätchäämään mun upouuteen sarvikruunuuni.

Koko viime viikko oli hirveetä häslinkiä koulun itsenäisyyspäiväjuhlan takia, kun olin jostain syystä mennyt lupaamaan sieluni sekä teatteritaiteelle, viulunsoitolle että ääni- ja valotekniikalle kyseistä tapahtumaa varten. Hauskintahan siinä oli se että kaikkien muiden perjantaina juhlasta lähdettyä mun ja neljän muun tekniikasta vastanneen henkilön piti jäädä kasailemaan ainakin 2000 kilometriä johtoa ja mikkiständejä pariksi tunniksi.
   Ihan hauskaahan se oli, niin pienissä porukoissa kun on positiivisena kääntöpuolena aina se yhteisöllisyys. Näittenkin tapauksien kanssa juteltiin melkein koko aika videopeleistä ja tv-sarjoista, eikä perjantaista alkuiltapäivää olisi oikeastaan paremmin voinutkaan viettää. Meillä tuli toisaalta yhessä vaiheessa vähän tylsää ja tungettiin vastaavan ääniteknikon kanssa koulun musiikinopettajan saappaisiin lakupötköjä.
   Kyseinen ääniteknikko muuten ehdotti (mua vähän huolestuttaa miten tosissaan se ehdotus tuli) että oltaisiin voitu mennä jatkoille sen kanssa sen 60-neliöiseen, saunalla varustettuun ja tyhjillään olevaan vuokrakämppään jonkun latvialaisen hevibändin kanssa. Ikävä kyllä mun piti mennä kirjastoon niin oli pakko kieltäytyä kunniasta :'---C
Sir Robin Diva Junior on ollut aika tyytyväinen siitä että oon ollut melkein koko viikonlopun kotona sen kanssa. Se sai kissanminttua ja kaikkee niin mikäs sillä olis ollessa.
Se sai sitä Cosmic Cat Nipiä sen takia että mulla oli taas kavereita kylässä, pelailtiin vähän ja katottiin Sobrenaturalia ja Taru Sormusten Herrasta ykkönen (ihan vaan vuosikymmenen juhlistamiseksi) ja meillä oli tosi hauskaa.

Oon muuten nyt takonut tän illan Little Big Planetia PSP:llä, tää on ihan liian ihana. Mikään peli ei sais olla näin ihana, en pysty laskemaan tätä konsolia käsistäni! Arvatkaas että oliko kiusallista selittää iskälle että mitä oikein duunailin kun tulin veskistä käsikonsoli mukana ulos. Ei ollut. Yhtään. Niiku oikeesti.
Yyh näitä Sofia Coppolankin inhoamia jalkakuvia löytyy. Mut puolustan oikeuksiani sillä että otan varsinaisesti kuvia sukistani enkä jaloista. Sukkamuotini on muuten aina täillainen: Marimekon tasaraitaa ja vieläpä eriparisena, kiitos. Tyylin innoittajana toiminut isoveljeni Panda.

Fleetwood Mac - Say Wou Will