maanantai 30. huhtikuuta 2012

i'm gonna be driven as hell

Legally Blonde: The Musical - Chip on My Shoulder

Porukat jätti mut väsyneen veljen ja kavereitten hoitoon pitkän viikonlopun ajaks ja kaikki kompensaatio mitä mä sain oli vappupallo.
No okei mut tää heliumpallo on kyl nii upee et annan vähän anteeks.

Mut sit mun veikka jätti mut perjantai-iltana yhentoista aikaan Lahen keskustaan yksin nii siin vaihees keräsin kyl vähän kierroksia. Se EI ollu kivaa olla ainut selväpäinen henkilö torilla oottelemassa bussia ja laskemassa todennäkösyyksiä hengissäsäilymiseen seuraavaavaa vuorokautta varten.
Oli kyl tosi kiva juttu et säilyin hengis kosk mul oli jo leffalippu varattuna seuraavakski päiväks.
Lyön nyt siis kronologiaa turpiin ja lujaa.

Lauantaina kävin kattomassa yksin about kymmenenvuotiaita täynnä olevassa salissa Loraxin, ja olin taktisesti valinnut ittelleni salin yläkulmapaikan silleen et kaikissa tunteellisissa kohtauksissa vetäessäni polveni leukaani ja vollottaessani kaikki äidit pystyi kohteliaasti vetämään jälkikasvunsa kauas "tuosta oudosta hyypiöstä" ilman että niille tulis ittellensä huono omatunto siitä. Osasin tehdä tän siitä syystä, että oon vetäny saman suorituksen jo kahdesti aikaisemmin Kuinka kouluttaa lohikäärmeesi ja Kaksin karkuteillä kanssa. Mun kaverit on vaa nii tosiystäviä et ne ei yksinkertasesti lähe kattoomaan lastenleffoja mun kanssa.

Sit perjantai.
The Avengers oli tähän mennessä vuoden parhain elokuva. Itkin miehisiä fanipojan kyyneleitä, koska jos joku olis kertonut menneisyyden Raitalle aina sen lukiessa Kostajia että se tulee joskus kattomaan noin upeasti oikeutta sarjakuville tekevää leffaversiota, se olis räjähtänyt onnesta. Minkä siis käytännössä tein, mutta ei siitä sen enempää. Hahmot toimi (mikä oli oikeesti yllätys), ohjaus oli wau, dialogi oli ehdottomasti elokuvan vahvin kohta ja siis auuugh.
En ala mitään jos käyn leffoissa enkä saa sitä sinistä töhnää joka tutisee ja saa naaman kihelmöimään. Se maistuu ihan hymyilevien koiranpentujen sieluilta.
Tennarikeli! Oon ihan kikseis.
Loma on ollut tosi vänkä. Tänään vietin aamun syöden poptartseja ja katottuani Legally Blonde: The Musicalin jonkun kolmannen kerran katoin vähän My Little Pony: Friendship is Magicia, söin lisää pop tartseja ja pelasin Mass Effectiä ja TF2:sta. Tältä tuoksuu elämä.

Muuten tälleen lomalla oon urheillu, koittanu olla pelaamatta (ja epäonnistunut siinä surkeasti ja sitten vähän vellonut itsesäälissä ja sitten kokenut lievän identiteettikriisin että miksi en saisi pelata jos saan siitä mielihyvää ja sit kirjotin siitä proosamaisen runon), vähän melkee opiskellukki ja tietenkin viettäny aikaa kavereitten kanssa. Hambaa, Nelli ja Krisu kävi täällä ja vietettiin vahinkoteemailta katsoen masentavia homoelokuvia. Oon taas koht suuntaamassa Haziksen luokse tekemään äikänprojektia koska mut ajetaan maanpakoon omasta kämpästäni veigan raisuilla grillihipoilla.

Et niiq näin.

tiistai 24. huhtikuuta 2012

we can eat cereal!

Flight of the Conchords - Carol Brown


Vietettiin vänkää aikaa viikonloppuna Humisevan Harjun luona, pelailtiin junttien seuraleikkejä, Rappa Kaljaa ja katsottiin Marvelin supersankarileffoja valmistautuen ensi viikonloppuna ilmestyvään The Avengers-leffaläjäykseen. Olin tosiaan kavereitten näkemisen tarpeessa, koska mulla on ollut hirvee kevätväsymys päällä viime aikoina ja oon purkanut sitä enimmäkseen tappamalla tuntemattomia ihmisiä tf2:n nyyppäservereillä ja itkemällä koulun vessoissa. Toinen näistä on yleisesti hyväksytty tapa ja en enää ikinä halua tehdä sitä, et se siitä sit.
Mietittiin viikonloppuna useaan otteeseen, et mitä ihmettä me oikein tehtäisiin jos ei soitettais mitään soittimia. Homehduttais varmaan seissaallemme, sillä mäkin oon viettäny viimesen viikon aikana muutaman tunnin sormiani kuluttaen sekä pianon ääressä että käsi viulun kaulalla. Lisäks kitaraa ja tietenkin aina mukana kulkevaa henkistä rytmimunaa on tullut soitetttua.
Voisko olla mitään traagisempaa. Enkä puhu nyt musta vaan noista karkeista.
En toki spycrabbaillu ympäri Ahtialaa lauantai-iltapäivänä eikä tästä ainakaan oo noin neljääkymmentä valokuvaa todisteena. Ei siis niiq tod. Enkä maistanu Angry Birds -energiajuomaa enkä ollu tyhmä eikä mikään näistä tallentunu filmille koska digiaika. Lisätkää tähän yksi (1) itsetyytyväinen ilme.
Jossain välis tuli nälkäki ja sitten wokki.

Ja alimmaisena leffojen jälkeen Hamburilaan näkemys Kapteeni Amerikasta. Patrioottisuus kymppi sata ja Chris Evansin kanavointi ysi miikka koska toinen jalka meni näköjään väärin päin.

Ja nyt tälleen asiast kukkaruukkuun, mut armas veljeni kävi täällä kämppäämässä jonkun parin päivän ajan ja KABOOM mul on uus kone joka esim TOIMII ja kykenee pyörittämään vuoden 2007 videopelejä ja oon ihan et mitä ihmettä mitä on elämä ilman jokatuntista BSOD:ta?
Tätä ei tuu ikävä.

Aloteltiin joskus alkuiltapäivästä, Olli sano et "menee ehk joku pari tuntii jub" ja se sai duunin valmiiks joskus kymmenen aikaan. Omistautumista, tosiaan. Tekasin ittelleni siinä samalla koko ens vuoden lukkarit ja se oli aika muikeeta.
Koska oon niin nero kun oon niin mun duunit oli enimmäkseen ruuvimeisselin pitelyä, näytön tuijottamista ja kahvin juomista. Meinasin kerran saada buutata koneen mut ei nii ei, mun veikka uskaltanu antaa mulle senkään vertaa vastusta, se petturi, se Juudas! 

Mut tää on aivan ihana ja upee, en ala nyt lesoilemaan kaikilla hienouksilla. Tää on nyt niiku mun synttärilahja sekä porukoilta että veikalta. Puoltoista kuukautta etuajas mut mä oon ihan valtavan onnellinen et ihmiset uhraa näin paljon mun vuoksi.

Itkettää oikee.

tiistai 17. huhtikuuta 2012

ready for their stones

Lady Gaga - Bloody Mary

Kipeenä.
Eli ei siis käytännössä mitään kerrottavaa.
Huijausta. Ei sit ees pystytä kirjottamaan koko tuotteen nimee nii et joo nii vissiin.
Ja sit kans toi "with a rush of cherry flavour / and other natural flavors" epäilyttää mua jollakin tasolla. Hiukan.
Paras tapa viettää iltaa veikan kanssa. 

tiistai 10. huhtikuuta 2012

you ain't gonna worry my life

Clutch - Eletric Worry

Voi veljet! 
Olin pääsiäisloman Rukalla lumilautailemassa ihoni värisävyn terveen kalvakasta vähemmän terveen lila-kellertäväksi, mikä oli ihan super-jees.

Oltiin vähän isommalla porukalla liikkeellä (niinkun aina, kun meiän lössistä on kyse), ja pidettiin hauskaa oikein olan takaa. Millon ei rämmitty rinteissä raajat sidottuna erinäisiin muovikappaleisiin niin köllittiin mökissä kattoen Disney-elokuvia ja pelaten kaikenmoisia junttien seuraleikkejä. Niinkun Scrabblea, jossa tajusin vihdoinkin olevani aivan armottoman huono. Osan syystä laitan kyllä kirjaintuurini niskoille. Onneks lyhenteet ja omakeksityt sanat hyväksyttiin, muuten siit ei olis tullut mitään.

Ihan sivuhuomautuksena vaan, "sämmö" on kunniamaininnan arvonen omakeksitty sana. Se tarkottaa tupaten täyttä. "Ei me voida mennä Pisteeseen, se on ihan sämmö!" "Et sä voi tulla meiän kanssa aamupesulle tää veski on jo ihan sämmö."
Rinteessä olin siis laudalla, ekaa kertaa kolmeen vuoteen ja mulla oli luultavasti paljon hauskempaa kun kellään muulla ihmisellä joka sattui osumaan samaan rinteseen mun kanssa samaan aikaan. Sain tosiaan ekan päivän aikana komeat mustelmat kaikkiin raajohini kertaa tuhat ja nyt mulla on karskeja sotamuistoja joita voin esitellä kaikille naisille kulmabaareissa.
Onneks muistu viikonlopun aikana lautailukikat taas mieleen ja sunnuntaina ohittelinkin jo Elliä pariinkin otteeseen ja sit olisin kävelly nokka pystyssä hiihtohissille, mut muistinkin että mun toinen jalka oli siteellä kiinni melkeen itteni pitusessa ihmeellisessä lisäkkeessä ja mun kuningaskävely ei välttämättä ollu nii hehkee ku se olis voinu olla, mut hei asennetta siitä linkkaamisesta ei ainakaan puuttunut.
Meitzi ja Panda keikistelemässä.

Säät oli ihanat. En puhu niistä enempää, koska maailman tylsin aihe. Muuttuu koko ajan ja ketään ei kiinnosta mut silti kaikki puhuu siitä. Vähän niiku politiikka.

Ja tottakai mun sukka-apinahattu Sigurd oli mukana pohjosessa. Mun viulu Pertti oli kans, mut se ei käyny sentään Pisteessä mun kanssa. Niin villiks se ei sentään ryhtyny, se vanha kalkkis.
Uuuugh vohvelit on mun lempiruokaa. Voisin syödän niitä esim. aina ja ikuisesti tuomionpäivään saakka. Veikkani Panda aneli edes pientä palasta ja kun en suostunu antamaan ni sit se kanteli äiskälle musta. Jouduin antamaan sille sit sellasen palasen mis oli oikeen kermavaahtoa ja hilloakin, mut sit kostoks vahingossa tökkäsin sille haarukalla huuleen kaks uutta lävistystä. Siitäs sai senkin ahne sika.
Aamiainen on aamun paras ateria.

Mut hei ei täs mitään, H ja mun toinen veigga Olli tulee meille huomen ja ajateltiin viettää iltaa kattoen Walking Deadia ja pari leffaa. Ehkä syödään kans kaikki mitä talosta löytyy ja puhutaan pahaa kaikista niistä ihmisistä jotka ei pidä siitä pieruäänestä jonka ilmaa sisältävä ketsuppipurkki päästää kun sitä puristaa.

tiistai 3. huhtikuuta 2012

BONK!

Valve Studio Orchestra - Faster Than A Speeding Bullet

Sen lisäks et tänään loppu koeviikko enkunkokeella (jonka esim neilasin kymppi sadalla nii et siit vaa teille) ja kävin salil vähä bodaamas et selviin tääl Lahen huudeis nii mulle saapu DHL:n paketti ja sit sen takii oikeesti vähä itkin. Onnesta. Niiku kybäl. 

Heittelin niitä sellasia makaronin näkösiä styroksisia pehmustepöhveleitä ympäri mun huonetta (joka on muuten hämmentävän nopeasti sotkeutunut ottaen huomioon sen että siivosin tän pari päivää sitten) ja sit nostin vaan ne molemmat tuotteet niinkun olisin ollu mikäki Indiana Jones nostelemassa muinaisaarteita jostain mystisesta haudasta ja sit vaan itkin ja tärisin ja se oli ihanaa.
Tein sen vaan astetta miehisemmin kun Harrison Ford.

No mitä siel sit oli? Oon aika varma et kukaan muu ei oo yhtään kikseissä näistä.
Siis kato tota naamaa. Jestas. Jos mä olisin yhtään muikeempi nii mä varmaa vaa räjähtäisin tai jotain et vaa KABOOM nii et Nobelki olis must ylpee.
Täs vaihees muute hyvä huomata et ai vidu tollasellako fledalla sitä sitten salilla oltiin. Mut mä nyt oon niin hunksi eniveis ettei kukaan mun hiuksii siel kattele ku haboi ja sikspäkkii ne vaa kyllää.

Kuvissa lisäks mun PALLO, jota rakastan. Se on ollut mulla siitä asti kun oon käsittänyt mitä pallot on (veikan mukaan siis viime viikosta), ja rakastan sitä yli kaiken vaikakin se onkin jo menettänyt sen jumppa-etuliitteensä jo ajat sitten. Nykyään vaan istun sen päällä ja höhöttelen tosi omahyväsesti.
Ja sit viel tää. Vähät siitä että millasia nostoja tai punnerruksia mä tänään tein mut tän jötkäleen yhellä kädellä pitely yhen tärähtämättömän kuvan aikaansaamiseks oli päivän kovin suoritus mun vasemmalta hauikselta. Mut siis kattokaa ny tota. Ai että. Voisin itkeä, mutta sain sen jo onneks ruksittua tehtävälistalta.