torstai 31. toukokuuta 2012

wir kommen nie an machen nur halt

Fotos - Essen, Schlafen, Warten, Spielen

Nonii, lukion ekan vuoden kahta viimestä koulupäivää viedään. Ja kovaa kyytiä.
Tänään oli viimesenä kokeena historia ja mulla oli hirvee alisuorittajaolo kun en kirjottanu kahta konseptia täyteen, mutta toisaalta koitin olla armelias sille opettaja-raukalle, koska huomenna on palautuspäivä. Se ei niin oo nukkumassa ens yönä.

Viimeset kouluviikot on ollu ehkäpä vuoden kiireisimmät, koska koeviikko on painanu kybällä (tähän tuli ekaks semikiusallinen kirjotusvirhe) päälle ja sit sen lisäks oon vetäny samaa juhlarumbaa ku joulujuhlan alla, eli oon esiintymässä kaikessa mahollisessa kaikella mahollisella ja oon sen takia koululla joka päivä kuuteen. Mut pysympähän ainakin sen aikaa pois pahanteosta.

Ja tänäänki oli varsin vänkää pomppia ympäriinsä pukeutuneena japaninmakakiks ja sit hiimuilla siel verhojen takana kaikkien smoothien hevilettien kanssa ja hivellä herkästi rumpalin (jota piti vähä sorsia ku se on ny ex-heviletti) selkää kaikkien biisien aikana joissa ei ollu itte soittamassa.

Ja jos en oo muistanu mainita nii mun kamera on muuten rikki kun annoin sen veikan käyttöön about kymmeks minuutiks niin pahoittelen viimeaikoisten ja luultavasti jonkin aikaa tulevienkin postausten kuvien laatua. Sydämestäni.
Nyt pääsen innolla näitten kimppuun ku koehaamuilut on haamuiltu. Ostin ton Dancing With Eternityn käytännössä sen kirjailijan elämäntarinan vuoksi. Hirnuin sille jonkun puol tuntia pimeessä ja tällä hetkellä hyttysten riivaamassa kellarissani ja sit menin hektisesti hytkyen mankumaan äidiltä lupaa tilata sen.

Jos joku teistä arvas että sain luvan siihen, niin arvasitte oikein.

Ostin myös vihdoinkin itselleni Van Goghin koko elämänkerran ja teokset, koska joka talouteen kuuluu sellainen, ja oon tähän mennessä sitkeillyt kirjaston kappaleilla. Eräänä kauniina, kuumoittavana päivänä sitten päätin astella Suomalaiseen ja hankkia itselleni sellaisen. Lempitaiteilija 5evah.

Ja Caro Emeraldin levy. Oh my gooooOOOOOOOOOD aivan täydellistä musiikkia.
Ostin Suomalaisessa käydessä myös ainoan saksankielisen, lämpimähköille kiville menevän tuotteen (jostain syystä saksankieliset tiekartat ei aiheuttanu kiinnostuksen kivivyöryä). Syy kielikylpyyn on viikon päästä alkava Saksan kesälukio, johon hain joskus tuhat vuotta menneisyydessä, mutta jonne pääsystä mulle ilmotettiin niiq vasta jotai viikko sitten.

Meinasin tukehtua sillä hetkellä nautiskelemaani paniniini ja se oli ihan kamalaa. Nautinnot loppu siihen.

Kävin kanssa eilen kampaajalla!!! Ero on huomattava!!!!1
Tässä siis ennen -kuva, jos joku teistä ei huomaakaan eroa.
Aamuvalaistus kruunaa laadun.
Ja sit jälkeen. Se on ruskea, mut aika tummahko sellanen.

Yks kaveri kysy tänään koulussa, et "onks toi sun tukkaas, ja jos on, nii missä oot piilotellu sitä?!"
Ja koska se on mun tukka, nii tuli hyvä mieli. Toivotaan että se kestää.

lauantai 19. toukokuuta 2012

my only sin is I can't win

Caro Emerald - That Man



En oo ollu mitenkään erityisen tuottelias viime viikkoina.
Ja tällä tarkotan sitä että en oo tehny oikeesti paskaakaan. Kevätväsymys on ollu arvosanaltaan ihan kymppi sata, ja lasken käytännössä tunteja kesäloman alkamiseen.

Oon itseasiassa jo useampaan otteeseen harkinnut parran kasvattamista ja muuttamista Australian perukoille kauas kaikesta sivistyksestä. Sit voisin hankkia lemmikkivompatin ja jos elämä kävis liian kovaks nii voisin ahistella urosvesinokkaeläintä ja se vois myrkyttää mut kuoliaaks.

Ehkä täs suunnitelmas on viel jotain hiomista.
Taivas on ollu tosi nätti viime aikoina, tykkään siitä et se on sininen ja kaikkee.

Oon kyllä tehny parhaani vältellekseni sitä elokuvilla ja videopeleillä.
Eilen katottin kavereitten kanssa elokuva Le premier jour du reste de ta vie, joka oli ihan mielettömän hyvä! En osaa oikein pukea sanoiksi, että miksi. Ehkä siinä se viehättävyys piilikin.

Pahoittelen tästä edespäin jokasen kuvan laatua, mut annoin jokin aika sitten nuoremmalle isoveikalleni meiän järkkärin käyttöön about varttitunniks ja poksistakeikkaa, nyt mulla ei ookaan enää hyvää kameraa käytössä.
Mut eniveis, olin aika pahas flunssas pari päivää ja tajusin, että miten kauheelta tää mun satunnaisen kulttuurin hylly näyttää. Sit sain siivousinspiksen ja tein asialle jotain.
Tykkään kans siitä että sain vihdoinkin mun hatuille oman hyllyn. Sinne ei kyl mahu puoletkaan mun upeesta kokoelmast, mut kyl tää tästä. Heti kun saan päitä sinne joille sais niitä hattuja laitettuanii sit alkaa homma luistaa.
Ja hei jos joku löytää fetsin jostain nii huikatkaa mulle koska sellai mult puuttuu.
Tää yks tyyppi rupes ahdistelee mua siivouksen aikana. Kaiken lisäks se oli ollu siel hyllyn takana varmaa jonkun viis vuotta, hullu stalkkeri!!1 Poltin sen.
Aaaaaah köyhiä ritareita. Toimii aamiaisena, luonaana, välipalana, päivällisenä ja iltapalana. Oikeesti siis super bueno.
Sit oke mmmm tää oo vähä outo, mut löydettii tää veikan kanssa meiän keittiön lavuaarin alla olevasta kaapista. Kysyttiin iskältä et mitä ihmettä se on mut saatiin ehkä joku epämääräsin vastaus ikinä.

Päädyttiin siihen, että se on etikkaa.
Toivon mukaan.

tiistai 1. toukokuuta 2012

c'est être entre amis, le vrai paradis

Paris Combo - On N'a Pas Besoin

Pidettiin huimanhuikeita vappubileitä Humisevalla harrrjulla eilenillalla. Tein mun äikän runokansiota ja siitä tuli très bien, katottiin Lost in Translation (luultavasti mun lempielokuva ikinä. Hillitön ja sieluariipivän todellinen samaan aikaan, niiku mitä) ja tehtiin mulle joskus aamuyöstä ketsuppimakaroonia keitetyn sipulin kanssa koska olen sellanen vaativainen ystävä.
En oo ihan varma että mitä näitten kahen kuvan välillä tapahtu. Jotain villiä? Törmäsin kukaties naistenkaatajaan?
He he he.
Toi sammakko näyttää siltä miltä musta tuntuu aina aamusin.
Saatettiin pelata Scrabblea. Oltiin Hurjan Harrrin kanssa bro-combo mut hävittiin silti ihan kuus-nolla kaikille muille. Meiän villihevosia ja pasta oy:itä ei vaa yksinkertasesti arvostettu. Kiittämättömät ruojat.

Alimpana on mun vokabulääri yhellä pelilaudalla. Toi ii-torni on mun absolut favorit.
Otolle Scrabble kävi liian rajuks jossain välissä, se meni ihan hepuliin. Parka vaan järjesteli kirjaimiansa ja naureskeli hysteerisesti. Sit se näytti tältä ja me saatettiin olla semihuolissamme sen mielenterveyden laidasta. 

Ja silti se voitti mut ja Harrin.
Me ollaan selkeestikin kaks puolikasta kokonaisesta imbesillistä.
Toivottavasti teillä oli muikeet vaput. Mulla ainaki oli vaikka prismassa ei myydäkkää pop tartseja??

Sit jouduttii vääntää jotain pirun munggei veigan kaa.
En kyl tehny mitään niitten eteen, kunhan söin vaan muutaman. Kuningasfiilis.