maanantai 18. kesäkuuta 2012

i'll tell you everything about living free

Wolfmother - Vagabond

Ny on sitten yks Berliininreissu tehty. Joskus oli vähän vängempää nukkua sisätiloissa, jossa vastaanotosta piti huolta mystisen arven omaava Kiva Poika ja joskus oli vähän vähemmän hauskaa nukkua kylminä öinä maalattiaisissa teltoissa huonon sään suosiessa meitziä ja mun riemastuttavaa matkaseuraani.

Tuli kymmenen päivän aikana tehtyä niin monta hurjan muikeeta juttua etten mitenkään voi muistaa niitä kaikkia, niin lätkin vaan mukamas asiaa yhtään osaavasti jonkinverran huonolaatusia kuvia tähän.
About näin maireena tallustenin Berliinin osavaltion katuja pitkin ja poikin.

Meiän kesälukioryhmän mielestä suurista suurinta hupia oli lähteä jossain välissä päivää lätkimään jonkin Berliinin ziljoonan Starbucksin suuntaan ja sitten pelata riskaapelia nimirulettia niitten hymyileväisten baristojen kustannuksella. Eihän niitten parkojen nimipää yltänytkään suomalaisiin nimiin asti, ja nimen Raita sijasta sainkin mitä kummalisimpia variaatioita.
Se et miten mun nimestä saa hymynaaman on kyl jo aika käsittämätöntä.


Sain kanssa parin tsekkiläisen tytön kanssa keskustellessa tietää että mun nimi taitaa tarkottaa tsekiks jonkinlaista naispuolista pimeää ammatinharjoittajaa. Tää on moneen taipuva nimi, tää on jo neljäs merkitys jonka oon löytäny sille.
Saksa on laktoosi-intolerantikon painaismaa. Tää oli kuitenkin ainut maitotuote johon tahallani sorruin, koska spagettijäätelö oli oleellinen osa mun Frankfurtissa pienenä tädin luona vietettyjä iltoja. Tuli nostalgisia viboja oikee ja kaikkee.
Nostalgiavibat tuli kans näistä kahesta. Täydellistä tän pahiksen Saksassa peittoamisesta teki sen, että sain ekaa kertaa katottua episodit IV-VI jollain muulla kielellä kun saksaks vasta pari kuukautta sitten, joten mulle se legendaarinen repliikki on aina kuulunut "Nein, ICH bin dein Vater!"

kosto elää piste fi
Tää loju meiän majapaikassa "Ota tästä omaksesi" -kyltin alla, enkä ton täglinen luettuani hennonnut jättää sitä yksin. Luin sitä sitten matkaseuralleni juna-asemilla U- ja S-bahnia venaillessa.
Paras kirja. 
Ei mulla muuta.
Meiän majapaikan henk. koht. Jeesus. Kiusattiin sitä yhen saksantunnin ajan siitä ettei sillä oo oikeeta kättä eikä toisessa kädessä sormia ennen kun meiän apuopettaja sano mitä harmonisimmalla äänellä: "Jättäkää Jeesus rauhaan!"
Tää löyty samana päivänä eri kirkosta. Mikä todennäkösyys? Olin jo purskahtamaisillani nauruun mut sit muistin aikasemmin kuulemani elämänopetuksen ja jätin sen tekemättä.
Tällä sentään oli kaikki raajat, mut se ehkä tartteeki niitä ku siitä huokuu tollai vahva skifihenkisyys. Vähä niiku se olis lähös avaruuslennolle tai jotain, ja luulis et siihen tarttee molemmat kädet.
Berliini on esim joku kaunein.

Mulla oli kans synttärit viidentoista päivä nii nyt oon sitten seittemän ja vähän päälle. Heräsin synttäriaamunani siihen et kolme ranskalaista äijää oli kantanut meiän telttaan polkupyörän. Se oli uus kokemus.

Mut toisaalta kaikkihan tää oli vähän niiku uutta kokemusta.

keskiviikko 6. kesäkuuta 2012

i don't have to see you every day

She & Him - Don't Look Back


Dodih, nyt on sitten kesäloman vietto alotettu. Aluks raijasin itteeni vähä siel täällä itkemässä ilon kyyneliä kavereitten ylppäreissä (niillä oli tosi hyvät tarjoilut), ja sit myöhemmin illalla mulla tuli kavereita pohtimaan elämän tarkoitusta mun luokke.
Tarpeeks lähellä.

Pelailtiin kaikkea shakista Alphapetiin (joka on vaan Scrabblea huonoilla kirjaimilla ja vielä huonommilla pisteillä) ja katottiin leffoja. Peruslöllöiltiin siis, mut mitään villimpää ei oikein sateella voi tehä.

Käytiin kyl kävelyl, mut tääl mun huudeis ei kauheesti nähtävää oo. Törmättii vedenpuhdistamoon ja luultavasti peruskoulusta valmistumistaan örveltävään nuorisojoukkioon. Ehkä se sade teki siitä sellasella repulsionistisella tavalla ihan kaunista, mut mulle ainaki jäi iha hyvä mieli.
Amerikkalaiset pannukakut on paras aamiainen.

Mut hei, huomen mä suuntaan rinkka seläs kohti Berliiniä ja saksankielistä kesälukiota. Äsken itkin jo vähän turhautumisensävytteisiä kyyneliä kaikkien niitten rinkan yltiömonimutkasten lenksujen ja tällasten kanssa, mut sainpahan senkin kelmin selätettyä.

Nyt lähen tästä viettämään viimestä peli-iltaa Anssin kanssa Steamin välityksellä ennen reilun viikon eroa omasta tietokoneestani ja sen tarjoamasta tutuista ja turvallisista yhteydenpitomahdollisuuksista ja nyt jo tavaksi tulleista pikkutunneille venyneistä kesäilloista.

Aaaaah mä niiiin nautin mun vapaudestani.