tiistai 28. elokuuta 2012

sä laitoit huhupuheita banaaneista liikkeelle

Uus biisi! Tilaustyönä Ellille, joka halus näkökulman avokadojen kamaluudesta. Tuskailtiin sitä, että ne on varmaan tosi katkeria kaikille muille hedelmille niitten sileästä ja kauniista ulkokuoresta, ja tän vuoksi ne on kateudesta vihreitä. Sen vuoksi kipale.

Harriparrikuvaaja sano tosta alusta: "Älä välitä että kuulostat ihan hyeenalta, ihmiset on vaa sillee et vau; tää tyttöhän osaa olla taipuvainen. Niiku... hyeenat." Tänks mään.

maanantai 27. elokuuta 2012

i'll make a point to take an old verboten route

The Antlers - Every Night My Teeth Are Falling Out

 Mulla on ollu viikonloppu perheen kanssa. On ollu tosi kivaa, vaikka kuopuksena joudunki vähän kestämään sitä pakollista härnäämistä. Toisaalta ihan kiva tälleen pitkän yksinolon jälkeen muistaa taas että omistaa ison pötkäyksen sukulaisia. Jos vaikka tarttee joskus lainata rahaa. Tai pyörää.


Sitä Josqn jopoa en kyllä enää lainaa. Meinasin kuolla.
Villipylskyteltii porukoitten kaa lauantaina: käytii rillottelemassa ja shoppailemassa! Oli hauskaa kertoo porukoille taas siitä että mitä nuoriso suunnittelee. Mulla ei kyllä ollu hajuakaan ja jouduin valehtelemaan. Jos joku kysyy nii uusinta muotia on kouluttaa metsästyshaukkoja ja kuunnella humppaa.

Kaupungista mukaantarttuneitten farkkujen sisäpuoli. Kiva.
Sain porukatki suostuteltua kattomaan kanssani Fantastic Mr. Foxin (Panda lähti lipettiin, se ruoja, se Juudas)! Iskä höhötteli ehkä ekat kymmenen minuuttia mun kansssa mut sit se muuttu vaan puhtaaks järkytykseks. Äitin reaktioista en kuullu tai nähny mitään ku se istu mun takana, mut jälkikäteen se sano et se piti siitä. En oo ihan varma et onnistuinko tehtävässäni.
Meitzin perhe keittiös.
Panda lainas mun yöpaitaa ku se tuli meille pyörällä.
Leikin saavani valokuvallista symmetriaa aikaseks. Oon kans kateellinen noista sukkiksista.
Mulla on menossa vanhojenpukukriisi!!1 Mun dirndl on mulle liian iso, joten sovitettiin Josqn kanssa tätä sen silloin muinoin käyttämää pukua mulle päälle. Tääkin on mulle liian iso. Aattelin että vien molemmat joskus talvella jonnekin pukuliikkeeseen ja kysyn että kummasta on helpompi vetää sisään. No mut onneks täs ei oo viel mitään paniikkia.

sunnuntai 19. elokuuta 2012

no choice of words will break me from this groove

TV On The Radio - Will Do

Koulunalotusviikko on ollut täynnä ristiriitaisia tunteita. Oon kans saanu varmuuden siitä että "tartten nyt heti litran jätskii tai en selvii tästä" ja aamulla herätessä "ei vit- mä oon telluksella" on molemmat täysin valiideja tunteita. Ja nää on ollu ne kaks päälimmäistä. Valehtelin siitä ristiriitasuudesta.

Se kolmas, vähemmän pinnalla ollu on ollu sen mun salaisesti tyytyväinen tunne siitä että saa taas olla melkein kunnollinen osa yhteiskuntaa jolla on jonkintasonen päämäärä ja tarkotus tässä elämässä.
Kasvatin sarvet ku oli tylsää osa II
En ole, sinä semiretorinen flaijeri.

Mun mielestä ei oikeestaan oo hullumpaa että syksy on tulossa ankeine säine ja masentavine sunnuntai-iltapäivineen. Ainakaan mun porukat ei enää valita siitä että sääki on kauniimpi ku mun positiivinen elämänasenne. Ha. Ha. Ha.
Ekat syksyfiilistelyt oli jo eilen ku oli joku kymmenen astetta lämmintä ja tehtii Hamban kaa omppupiirakkaa oman pihan omenoista (omg täst on tulos joku piirakkablogi mut te ette vaa voi ymmärtää mun ja piirakan suhdetta). Katottiin tätä syödessä Voi veljet, missä lienet? joka oli ihan mielettömän hyvä. Saatiin meiän koko kesän levänneille aivoille jopa melkein käyttöä ku koitettin rinnastaa sitä alkuperäiseen Odysseiaan.
Käytiin kans Makuunin poistolootaostoksilla. Tehtiin sopimus, et katotaan tästä lähtien kaikki Rappa Kaljassa esille tulleet leffat, koska toi Kaupungin nopeimmat kytät oli jopa huonompi ku miltä se näyttää ja me rakastuttiin siihen ihan täysin. Scoopin katoin taas tiistaina jatkaessani perinnettäni kattomalla ScarJo-leffoja koulunalotuspäivinä. Mikä toi kettuleffa sitten on? Älkää kysykö, en tiiä ittekään.
Luettuani Täällä Pohjantähden Alla pääsin vihdoinkin alottamaan tän. Saa nähä mitä tästäkin tulee, sivulla 24 kaikki vaikuttaa tosi lupaavan kepeältä mut silti mukaansatempaavan mielenkiintoselta. Luin kans perjantaina jonkin aivopierun takia kourallisen Bukowskin novelleita ja nyt mun sieluun sattuu. Virhe.
Uus lukuvuosi, uus moleskine. Tätä häiskää oon duunaillu jo liian pitkään.
Toi kuulosti väärältä.

Otin kans tänään itteäni niskasta kiinni ja poistin pitkään pystyssä olleen tumblr-tunnukseni. Se oli pitkällisen pohdinnan tulos jonka kuitenkin toteutin hetken mielijohteesta. Saa nähä miten tässäki sitten käy, päädynkö vaan käyttämään kaiken vapaa-aikani videopeleihin vai teenkö vapautuneella ajallani jotain oikeesti järkevää?

maanantai 13. elokuuta 2012

i’ve always got my head in the clouds

The Boy Least Likely To - When Life Gives Me Lemons I Make Lemonade

Kysyin just mun työpöydällä olevalta valtiolliselta pallokartalta (oikeesti tää lukee tos Tyynessä meressä en vetässy tätä hatusta) et minne ne kaks vapauden kuukautta meni. Ei se tienny, mut toisaalta se parka luulee edelleenki et Neuvostoliitto on olemassa et ehkä ei olis kannattanu muutenkaa uskoa mihinkää mitä se olis mulle vastannu.
En oo varma et mikä oikosulku tää taas oli mut värjäsin hiukset. Aattelin ehkä sulautuu meiän uhkaavasti ruskautuvaan pensasaitaan. Oikeesti nyt mua vaa alko masentaa ku lehdet alkaa jo putoilla. Siis kamoon. Oikeesti. Yrittäkää edes.
Eikä mun "ei lorttopylly koulut alkaa yhhhg"-mielialaani oo auttanu yhtään se, että sain mun kesän aikana pelatun, eeppisen 100-tuntisen Mass Effect -taipaleeni vihdoinkin päätökseen pari iltaa sitten. Tää tietenkin repi mun sieluni kappaleiksi ja heitteli sen ympäri Linnunrataa ihan kymppi sadalla. Auts.

En muuten tykkää siitä miten kamera on tarkentanu tohon K18-merkintään tollein muikeesti ihan niiku se koittais saada mussa jotain tunnontuskia aikaan. Ei tuu onnistumaan.

Tajuun kyllä että miks kaikki valitti tän pelisarjan loppuratkasusta, mut mulle se kyllä kelpas. Ehkä oon vaan tottunu tyytymään vähään tai ehkä se vähyys oli tässä tapauksessa relatiivista tai tiedä häntä.
Pimeys ja piirakka on olleet suurena apuna nyt lopetetun pelisarjan jättäneen aukon täyttämisessä. Enimmäkseen kyllä piirakka. Söin ton yksin. Taino okei veikka söi siitä ehkä yhen kaheksasosan. Ja sit muruset.
Oon lukenu aamiaisen kanssa sarjakuvia sanomalehtien sijaan koska niissä on ihan samaa tavaraa paitsi et sarjiksissa on vaa hauskemmat punchlinet ja vähemmän masentavat otsikot.
Musta on hauskaa et meillä on sarjiksia jostain kasarilta tähän päivään saakka ku iskä on onnistunu siirtämään innostuksensa nuoremmalle sukupolvelle. Hyvä iskä!!! Hyvin tehty!!!

Veigan mielestä ainut oikee tapa varmistua tasajaosta. Kätevää. Ihan liiankin kätevää mun mielestä.

tiistai 7. elokuuta 2012

taajamaraja jo siintää mun takana

Eka (ja luultavasti vika) kerta kun saa otsikossa siteerata omaa biisiä.
Tosiaan testailin nyt tätä uutta (!!!) kameraa tallettamalla oman kappaleeni nauhalle. Kuten hytkymisestä saattakin huomata, niin piano ei oo mun ensisijanen instrumenttini.

Tuntuu kans vähän siltä että on tällee kesäloman päättäjäisiks tulossa jonkinsorttista ihastuttavaa flunssanpoikasta. Tosi jeba.

lauantai 4. elokuuta 2012

feeling left out of our little rendezvous

Looptroop Rockers - On Repeat

Kesäfiiliksellä on potentiaalia latistua koulunalkujen lähestyessä uhkaavasti. Asiaa auttaa huomattavasti Ilmarisen temppuilut ilahduttavan sään kanssa ja mun tänhetkinen motivaationpuutteni tuotteliaaseen olemassaoloon. Mun siskon mies tokaisi eilen mut nähdessään että "Ei kukaan saa näyttää noin masentuneelta kesälomalla".

Olin sen luona laskemassa vektoreita koska reputin sen kurssin ja mulla on heti koulujen alettua uusinta josta ois ikäänkuin päästävä läpi yhen pikkuriikkisen pitkän matikan etenemisesteen takia.

Koita siinä sitten näyttää iloselta.
Iloa tähän lorttoiluun on tuonut kavereitten kanssa hengailu. Yhtenä päivänä aurinkoki paisto (oli jopa yli 15 astetta lämmintä!!1) ja tehtiin eeppinen retki jumalan selän taakke. Vaikka mun kaverit ei noudatakaan liikennesääntöjä niin käyttäkäähän te jooko kypäriä. Niin mä ainakin teen, koska se suojelee mun päätä. Tää on paras pää mikä mulla on ikinä ollut.
Jumalan selän takana on ihan nättiä. En ees muista tän paikan nimee mut siel oli tollai liaanisysteemi ja jouduttiin voimistelee ihan olympiatyylillä et päästiin pitämään hauskaa sillä. Totaalisesti sen arvosta.
Geronimo ja sitä rataa. En ollu ihan yhtä innoissani siitä miten muut oli niin innoissaan sitä että ne yllytti mut menemään tolla. Menin kyllä sitten toisenkin kerran ihan vaan varmistaakseni et se oli ekallakin kerralla niin kamalaa.
Oli se.
Vietettiin joku pimein ilta mökissä Harrisonin kaa. Siel oli seinäl kuvii pariskunnist vuodelt 1920 ja ne kaikki oli sen näkösii et ne halus murhata sen valokuvaajan.
Haluun et tästä tulee seuraava juttu lankuttamisen tilalle. Vähän extriimimpää.

Täs pari iltaa sitten kävin isoveikan luona ja se on oikeesti tosielämän sankari. Olin yksin kotona hoitamassa kissoja ku vanhemmat oli viettämässä yötä mökillä.
Veikka sitte päätti, et oli paras idea aluks pelata Amnesiaa, sitten laittaa mut kattomaan Silent Hill ja sit viel sen jälkeen pelata vähän The Walking Deadia. Voin sanoo et sen jälkeen kakskyt yli kakstoista sumuisen Lahden läpi pyöräily tyhjään, pimeeseen kotiin tuntu lievästi epämielyttävänä fiiliksenä vatsanpohjassa.

En nukkunu sinä yönä.