sunnuntai 28. lokakuuta 2012

vahvempana murtumaa kasvan

Berliinissä.

Taas.

Kaunis, kaunis kaupunki. En kyllä tiedä, että miksi olo ei ole siellä yhtään erilainen. Tajuan kielenkin vaihtuessa kaikesta ihan yhtä vähän ja pikkutytöt tuijottaa pinkkiä päätä yhtä suurella hämmästyksen asteella kuin kotikulmillakin.

Heti kun aika riittää niin rakennan Taianomaisen Mystisen Avaruusalusvempeleen ja matkaan jonnekin missä tulee koti-ikävä. Auttaiskohan joku joka ymmärtää rakentamisesta hölkäsen pöläystä.
Pidän siitä, että miten kaikkea kivaa saa kuvatuks ku vaa oikeesti ottaa kameran mukaan ja on sillein "noniiin". Kadut on kauniita ja ihmiset niillä vielä enemmän.
Tässä oli jo yritysasennetta. 
En joskus ittekään käsitä sitä miten paljon tykkään valaisimista, nii et joku vois esim kenties ostaa koko tän kaupan sisällön mulle heti paikalla nyt. Pliide. Jooko. Eikö? Yyyyh.
No okei älkää ostako mulle lamppuja. Mä sensijaan ostin ittelleni lisää lukemista, nyt ku täs jaksossa ei oo äikkää. Uusin Discword-romaani, jota en oo vielä lukenut, ja sit sälää jolla kartutan yleissivistystäni ja tällee nii.

Lisäks hullu isojalka -hattu jonka nimesin Jimboreeks. Se on kaveriks hattuhyllylle mun Sigurd-sukka-apinahatulle. Se pitää mun ajatukset lämpösinä.

keskiviikko 24. lokakuuta 2012

you disturb my natural emotions

Kasvatin sarvet kun oli tylsää osa III
Ja niinkun lupasin, parempi versio tästä biisistä. Pääosassa Sir Råbyn Diva Juniorin vähäinen taustasähläys. Tein tänään kans yhen toisen biisin loppuun, mut se on oudossa tahissa ja banjolla nii mua vähän kuumottaa ottaa sitä nauhalle.

Tää viikko on muutenki menny nii peuranpylskyä et koitan ny ottaa ihan iisisti.

sunnuntai 21. lokakuuta 2012

my world ends on a regular basis

Mulla on ollu taas TOSI murjasevanmuikee viikonloppu ihan huutomerkkien kanssa!!!

No okei ensinnäki perjantaina luulin hukanneeni kännykkäni ja kuolletin sen ja se oliki koko ajan mun taskussa joten nyt kukaa ei saa muhun koko loman aikana mitenkään yhteyttä. Hyvä minä! Niin sitä pitää!
Perjantaina menin kattomaan Helsingin Aleksanterinteatteriin lempparimusikaaliani RENTiä ensi-iltaan, joten olin lievästi ilmaistuna pähkinöinä ja banaaneina.

Sen lisäks että esitys oli sukkahousut rikki repäsevä ja itkin ku epäonnistuneen kemian käytännön kokeilun uhri peruskoulussa, sain vielä nähä show'n jälkeen Rogeria ja Markia esittäneitä näyttelijöitä ja kertoa niille, että niitten kaltaset ihmiset rokkaa mun maailman. Kirjaimellisesti. Sain kanssa kaks halia. Kääk.

Tää oli kaiken lisäks toka kerta ku sain sanoo tän Heikki Mäkäräiselle RENTin jälkeen, koska olin sanonu sen sille kanssa Lahen Musiikkiteatteriensemblen version jälkihuuruissa ihan yhtä tärinätäpinöissä. Aiiivan uskomaton lavakarisma, ihailen kyseistä miestä valtavasti ja toivon joskus yltäväni samaan.
Tänhetkinen ilmanlämpötila ajaa mut suuren hämmennyksen partaalle. Pelargonioiden ei luultavasti kuuluis enää kukkia lokakuun ollessa näin pitkällä, eikä ilman takkia pitäis pystyä käymään kaupassa kärsimättä kylmähalvauksesta. Onks se juttu? Sen pitäis olla juttu. Mä teen siitä jutun.
Eniveis, säntäsin sitten eilen Harrille juhlistamaan... en tiiä ees mitä. Ne oli sellaset satunnaiset juhlistusjuhlat. Sellasia pitää olla. Ja ne pitää järjestää jotta niitten juhlimista voi juhlistaa.
Ammattikokkausta.

Sit jossain välissä kävi niin, että Embu soitti HÄTÄPUHELUN meille! Se oli yksin kämpillään, ja sitä pelotti. Pakattiin tietenkin kamppeemme, ja suunnattiin keskelle Kunnaksen pimeintä huudia pitämään turvaa ystävällemme (päädyttiin siihen, että "kaveria ei jätetä" -menettely vois olla joku toinenkin. Esim "kaverin vois joskus jättää kun ei jaksais olla jättämättä tai jotain" -menettelyks. Mut oltii tosiystäviä ja mentiin silti, repikää siitä). Katottiin sit lastenleffa ja juteltiin maailmanpolitiikasta.
Valehtelin niistä mielekkäistä puheenaiheista. Mut mun puolustukseks on sanottava et Harri salakuvas tän.

tiistai 16. lokakuuta 2012

keep your old and wasted words

Kirjottelin tossa taas äsken.
_________________________________________________________________________

"Entä Intia?"

"Mä en haluu matkustaa Intiaan."

"Mikset?" Lola kierähti yksiön lattialla lojavalla patjalla selältä vatsalleen kuin mikäkin akrobaattitaapero ja otti katsekontaktin seinään nojaavaan Mikkoon.

"Entä jos sanon et se on kallista", Mikko sanoi kiinnittäen jakaen huomionsa tasaisesti keskustelukumppaninsa ja läppärinsä näytön kanssa.

"Googlaa vaikka jotain lentoja, ei ees oo nii kalliita", Lola piti tauon odottaessaan Mikon googlausilmettä. Vaikka sitä ei näkynyt, hän jatkoi selostustaan heltymättömällä innostuksella: "Tiiän jotain tyyppejä, jotka on menny siel maassa ittessään sellasilla tosi uskottavilla reilaus- ja patikointitsydeemeil ympäriinsä ja ottanu hennatatuointeja ja kertonu kaikkee tosi upeeta Intiasta. Oon aina halunnu käydä siellä", Lola sanoi ja painoi päänsä ristittyjen käsiensä varaan.

Mikko sulki läppärinsä kannen ja hieroi silmiään niin, että silmälasit menivät vinksin vonksin.
"Mä en haluu mennä Intiaan, koska mä oon rehellinen", hän lopulta sanoi oiottuaan lasejaan ja katsoessaan Lolaa varsin tiiviisti. Lola heilutteli paljaita varpaitaan muumilakanoiden päällä ennen kuin vastasi: "Mä en tajuu. Enkä ny tarkota sillain, ku en tajunnu Romeossa ja Juliassa kysymystä 'Miks olet Romeo' vaan sen takia etten lukenu seuraavalle riville asti ja huomannu että se lause jatku, vaan silleen etten oikeesti tajuu, että mitä sä ajat takaa tolla."

Mikko naurahti ja koitti koota ajatuksiaan sanoiksi keräämällä rohkeutta parvekkeella kohisevasta kaatosateesta.

"Ajan takaa sitä, että mä en haluu nähä. Intiaa. En haluu nähä niitten ihmisten oloja siellä, koska palaaminen sen jälkeen Suomeen vois olla tosi outoa."

"Missä mielessä se tekee susta rehellisen?"

"Siinä mielessä, että", Mikko kasasi taas itseään oikomalla sukkansa kantaosan oikealla kohdalle ja jatkoi: "se oli ihan äärettömän epärehellistä multa inhimillisenä yksilönä käydä siellä ja nähä se kaikki samalla kun mulla on kaikki se mitä mulla on ja sit mä en tekis sille mitään!"

Tiskikone ilmoitti työnsä päättymisestä piipittelemällä voitokkaan, joskin epävireisen melodian. Tiivisteistä huolimatta sävelkorvavirtapiireihin vuotanut vesi oli tainnut tehdä siitä musiikillisesti hiukan lahjattomamman astiapesukoneen, mutta ruokailuvälineet se kyllä pesi ihan kympillä.

"Esimerkiks se, että meillä on laulava tiskikone. Se on aika outoo, kun ottaa huomioon, että jotkut tyypit Intiassa asuu kymmenen muun heebon kanssa samankokosessa asunnossa mikä me jaetaan kahdestaan." Lola tyrskähti ilottomasti.

"Ja sit mulle tulee huono olo ihmisenä sen takia, kun täällä mun omassa korttelissa mä oon kuitenkin ihan hyvä ihminen. Kohtelen sua hyvin, lajittelen roskat oikein ja tällee näin, mutta samaan aikaan on olemassa vääryyttä, enkä mä tee sille mitään."

"Mikset?"

"Koska mä en viitsi! Ja se nimenomaan onkin se ongelma. En mä voi mennä Intiaan ja nähä köyhyyttä suuressa mittakaavassa ja sanoa olevani hyvä ihminen. Koska en mä ole. Koska mä voisin tehdä köyhyydelle jotain, mutta mä en yksinkertaisesti viitsi, halua tai jaksa."

"Entä jos kyse on ennemminkin siitä", oli Lolan vuoro kasata ajatuksensa: "että sä et pysty siihen. Sulla on ehkä joku este?"

Mikko ja Lola katsoivat toisiaan hetken samalla kun sade pahoinpiteli ikkunaa.

"Niinkun mikä?"

"En mä keksi. Sä ite, sä et pysty siihen ihmisenä, sen sijaan et sä et muka vaan tahtois sitä."

"Toi ajatus pelottaa mua itseasiassa vielä enemmän."

maanantai 15. lokakuuta 2012

en pääse tästä niin helpolla oon vielä hereillä

En oo tähän mitenkään erityisen tyytyväinen, mut uskottelen ittelleni että se johtuu todellakin kuvausolosuhteista (kellari ja sen luolamainen akustiikka) ja mun hulppeanhienosta saluuna-autenttisesta pianostani. Tosiaan, koitan saada mahd. pian uutta versiota tästä kipaleesta kuvattua, ehkä rukkaan sitä vähän tai jotain. Tiedä sitten.

sunnuntai 14. lokakuuta 2012

i'm breathing in the chemicals


Mulla on ollu oikeesti vaihteeks kymppi sataa.

Perjantaina Harri kävi täällä ja katottiin Fantastic Mr. Fox ja Rocky Horror Picture Show (edellisestä kerrasta ei koskaan oo liian pitkä aika mut eniveis) ja oli tosi kiva taas vaan turista. Kuitenkin eilen Anna ja Hilla tuli tänne, ja meillä oli mahtava operaatio saada mun fleda kettumaisen oranssahtavasta flamingonslaagin pinkiks.
Vuorattiin joskus alkuillasta (kuten ikkunan takana laskeutuvasta pimeydestä näkyy) kylppäri elmukelmulla ja tehtiin musta ysäriuskottava kylmäävällä piikkikampauksella. Mut siis eiks Aqua muka oo teiänki tyyli-inspiraatio?

Anna oli kikseissä mun päänmuodosta, se on kuulemma hyvä. En kyl oo varma et miten se muka toimii.
Jäi vähän keltaseks otsiksesta! Olisin täs välis voinu pistää pystyyn sen popbändin.
Kaikkein kamalinta oli värjätessä kuunnella Hillan sanovan "korvat on jo menetetty". Ihan hyvin toi väri niist lähti, ei siin mitää. Mut täst vois kyl joka tapauksessa tulla mun jokapäivänen luukki, niin miellyttää kyllä silmää.
Sit lähettiin viettämään oikein kunnolla tyttöjeniltaa, koska sellasia pitää viettää aina syksyllä. Tehtiin muikeeta mutakakkua (joka on teknisesti ottaen kyllä piiras koska siinä on piirakkapohja), katottiin Easy A koska nää ei ollu nähny sitä ja se on super bueno tyttöjeniltaleffa ja sit laulettiin kolme tuntia karaokea. Oltii ihan alkuräjähyksii ja mulla ainaki oli vänkää.
Sunnuntaiaamu.

Siinä tulee kaupanpäällisenä tollai ilme. 

sunnuntai 7. lokakuuta 2012

i'm a misfit, drink my five roses tea with a biscuit

Die Antwoord - Wat Pomp

Koeviikko ohi, oikeutan ittelleni mitä oudoimpia asioita sen varjolla.

"Totta kai voit tehä ittelles perunoista linnotuksen huonees ovelle jottei kissat pääsis sisään, selvisit just koeviikosta."

"Mmm, toki voit vetästä puol litraa vaahterasiirappia suoraan pullosta, mikäs siinä näin koeviikon jälkeen, sinä senkin soturi!"

"Toki toki, kuuntele vaan Annaa ja raavi taskunpohjiltas rahan kaltaisia ainesosia hiusväreihin jotta saisit taas hiukset värjättyä pinkeiks vaikkei se missään vaiheissa kuulunu suunnitelmiin. Mitä se muka koeviikon loppuessa painais!"
Toivon että ny tällee jakson vaihtuessa et ehtis alkaa taas kunnolla lenkkeilee, huomasin tänään taas treeneissä et on vähän et huhhuh joka kerta ku joutuu fyysisesti tekee jotain. Noi aamukuudesta iltakaheksaan -päiväohjelmat jotka oon ilosesti ittelleni lähestulkoon joka päivälle järkänny ei vaa oo meinanneet antaa periks arki-iltoina ittestään huolehtimiseen.

Itteasiassa mulla on vähän sellai ikioma taistelulehmä ny ojassa, et haluisin jopa alkaa pelata, koska parin päivän päästä ilmestyy XCOM: Enemy Unknown. Oon vähä muna katossa ku Panda kävi vähä iskemässä tuulta mun purjeisiin. Et tällasta. Saa nähä ehtiiks.
Koe-eväät. Anssi kiels multa ton mun juoman nimen mainitsemisen ku rupesin hehkuttaa sitä joskus toukokuussa. Mm. Juon sitä ihan hiljaa. Taino kyl me siitä puhutaan, se on meille vaan "se-jota-ei-saa-mainita" ja jotkut saattaa luulla et mä juon jotain mitä mun ei pitäis.
Syy miksen harrasta asukuvia. Anna sano et näytin torstaina tiiviiltä paketilta itteäni ja nappas sitten kuvan musta. Oon muuten hurahtanu taas kekseihin, ku tajusin et niitä saa kaupastakin pieruttomina ku vaa tarpeeks jaksaa skannata. Yowzah.
Tein tänää lempiruokaa. Söin koko taikinasta tehdyt lätsyt itte. Pätevä olo.
Lauantaina olkkarissa oli tällai. En oo viel tajunnu kysyy et mikä sen pointti oli.
Koska en päässy Oktoberfestille tänä vuonna nii 7-v serkku lähetti semisoman keksituliaisen. Toi oli mun kämmentä isompi ja muutaman sentin paksunen ja siinä meni noin kolme minuuttia ku sen söi.

tiistai 2. lokakuuta 2012

tu prends toujours le métro


Oon ollu koeviikon normirutiinin sijasta Helsingissä Index-projektin merkeissä. Näin tän tietenkin loistavana tilaisuutena saada pari lisäiltaa matikan kertaamiseen. Todellisuus näki sen loistavana tilaisuutena aiheuttaa mulle sellanen överiväsymys, etten luultavasti saa huomenna raavittua edes läpimenevää koetta kasaan. Paniikin ainekset kasassa.

matikkakoittaaintensiivisestipilataelämäni.com
Näkyy miten heuristinen ajattelu syö miestä.
Oltiin siis Korjaamolla sellasessa tosi mageessa luovassa projektissa, jossa saatiin eeppisen alkuvisualisoinnin jälkeen keksiä kaikkia konkreettisia keinoja erilaisiin kouluissa esiintyvien ongelmakohtien ratkaisemiseen. Me keskityttiin pääasiallisesti ryhmähengen parantamiseen, ja keskenään ideoiminen ja työskentely oli tosi kivaa vaihtelua sellaseen perinteiseen tunnilla istumiseen verrattuna.
Ja huomasin, että Grimes on tulos Suomeen keikalle. K18. Mitenkäs muutenkaan.
Alko asialliset ajatuskartat lipsuu jossain välissä lastentarhameiningillä spagettiin, muivailuvahaan ja ilmapalloihin. 2/3 näistä tarvikkeista oli oikeesti työskentelyvälineitä. Hajotkaa ku koitatte arvata et mikä niistä ei ollu. Hö höö.
Rakastan junia!!!!112 Rakastan sitä et ne on sellasia pötkylöitä jotka menee sille pthskhsksk-sksk-sksks-sksks ja sit ne on paikasta A yhtäkkii paikassa B, rakastan niitä ohi vilahtavia maisemia, loisteputkia lamppuina, haisevia vessoja, limasia käytäviä, liian pieniä roskiksia, mut kaikkein eniten rakastan olla se huonosti käyttäytyvä kanssamatkustaja junassa. Se, joka kuollaa sun päälles nukkuessa tai se, joka puhuu kavereitten kanssa liian kovaan ääneen sukupuolisyrjinnästä Aku Ankoissa. Tai sit se, joka lukee erotiikkanovellia ja koittaa sillä samalla peittää seisokkiansa, tai sit pahamaineinen JUNARUMMUTTAJA joka ei vaa kykene hilltisemään itteensä ku Stam1na pärähtää kuulokkeista soimaan.

Soitin muuten tänään viululäksyt hyvin ja nyt oon ilonen. Ne on ne pikkujutut tai jotai.