sunnuntai 25. marraskuuta 2012

kaffet är svalt några timmar sen nån bryggde nytt

Koeviikko (tästä ootte varmaa saannu kuulla noin joka kolmannessa blogissa mut kattokaa ku välitän) alko mulla eilen ah-niin-kultasella lauantaikoulupäivällä, ja mikä sen parempaa ku fysiikankokeella. Aiheena oli dynamiikka ja musta tuntu vähän siltä, että matemaattisten aineitten sijottaminen koulun ylimpään kerrokseen oli joku arkkitehtien ovela tapa sanoa "antaa mennä, tee se nyt, ei susta kuitenkaan mihinkään ole."

En mä oikeesti näin melodramaattinen oo, ne ponttoonit ja pulkkaa vetävät porot veti mun pasmat vaa ihan sekasin siellä koetilaisuudessa. Koko meiän fysiikankirja ei ollu puhunu mitää poroista enkä tienny yhtää et miten ois pitäny reagoida. Sit panikoin ja mokasin. Perussettii siis.
Yhen päivän viikonloppu jättää ruhtinaallisesti aikaa ens viikon tuhattamiljardia koetta varten lukemiseen, ja asiaa auttaa jumpesti se että eilen olin ihan et "ei mun TÄNÄÄ tartte lukee, mul on runsaasti aikaa! Voin tehä sen seittemänsivusen hissantutkielmanki ihan hyvin huomenna, ei täs mitää." Ketut, mul on ihan jäätävä fyysinen pahoinvointi just nyt? Tuli ihan puskasta vieläpä, totaalininja.
Elämän eli koulutöiden välttelyyn kuulu se et soitin Harrille ja luulin et siel oli bileet mut ne kattoki siel vaa telkkaa tai jotai. Menin kuitenki sinne kuokkimaan, ja päädyttii kattomaan kokonainen Awkward-maratooni. Ihan siinä rajalla et oliks se kamalinta vai parasta mihin me oltiin ikinä käytetty lauantainen myöhäisiltapäivä.
 Vaikka oisin mielelläni jääny popittaa ysärimusaa Harrille koko yöks, oli pakko tulla kotii hoitaa tota yhtä koiraa ja sit mun sisko oliki laittanu meille kaikki jouluhärpäkkeet jo esille. Iha vänkää juu. Eipä täs sit, nyt ku sain tänki tehtyä nii nyt ne koulutyöt alkaa tuijottaa mua tuolta nurkasta jo aika vaativan näkösinä :C

sunnuntai 18. marraskuuta 2012

i’ve been waiting to smile

Joulu on nyt (siskon sanojen mukaan) käytännössä täällä, koska joulupukki tuli jo Lahteen ja siskoki on saanu lukea jo näppituntumalta negatiivista palautetta sen parvekkeen jouluvaloista. Sisko tuohtuneena tokasi siihen että ne ei ees ollu viel jouluvalot ja oottakoon naapuri ku näkee seuraavan kierroksen. En oo varma että ootanko tota seuraavaa kierrosta innolla vaiko kauhulla.

Tän näennäisen joulunsaapumisen kunniaks sitten glögsyttelin eilen. Enkä olis ihan rehellinen jos koittaisin kiistää sen että meillä on nyt uunissa lanttulaatikkoa, eikä se oo sellasta joka ois jääny viime vuodelta. Ollaan kuitenkin vähä parempia pesemään meiän uunia sentäs.
Viime viikko oli ihan mukava, vaikka mulla olikin vähän eroahdistusta kaikista koulukavereistani jotka hylkäs mut ja meni Venäjälle. Toivon hirveesti, etten ollu se yhteinen tekijä siinä reissuun lähtemisessä, vaan et just kaikki mun kaverit vaa sattu lähtemään sinne. Tää oli kuitenkin tosi eksoottista vaihtelua, ja oon jopa joutunu tutustumaan uusiin ihmisiin, mikä on ollu varsinainen seikkailu mun mittakaavassani. Oon innoissani.

Ens viikon perjantaina alkaaki sitten koeviikko. Hurraa. Oon aika varma että tästä tulee huonoin mun lukioaikoinani tähän mennessä, mut saa ny nähä.

maanantai 12. marraskuuta 2012

being creative

Semiyksinäinen viikonloppu, semiyksinäisen ihmisen touhut.
Isille kakku. Unohin puolet sokerista mut sit kostutin kakkusen viinalla ja toivoin ettei kukaan huomais. Kaikki huomas. Mut ei se kai haitannu koska kaikki sai viinalla kostutettua kakkua ja oli tyytyväisiä.
Katottiin veigan kanssa Up In The Air ja tarvittiin asiaan kuuluvaa evästä. Olli sit näki että otin kuvaa tästä rituaalista ja kysyi loukkaantuneella äänensävyllä "ekai sä levittele tota kuvaa internetissä ja väitä et toi on sun ideas?" En. Se on Ollin idea. 
Nyt ihmiset.

torstai 8. marraskuuta 2012

and the complications you could do without

On ollu tekemisentäyteinen viikko. Oon saanu unta pyttyyn ehkä yhteensä jonkun kakskyt tuntia viime sunnuntaista lähtien. Kerroin tän koulussa jollekki pekalle iha kauhuissani et "voi pojat en oo nukkunu yhtää" ja sain aneemisen katseen ja kommentin et "mut ethän sä ikinä". Kiitti vaa kiinnostuksesta. Ei sitte. Yritin ees.
Osa sitä tekemistä oli muunmuassa se, että käytiin eilen Helsingissä Annan, Hillan & Harzin kanssa katsomassa RENT Aleksanterin teatterilla! Mullehan tää oli jo toinen kerta mut olin silti ihan sukuelin tuulessa.
Junassa! Menomatkalla oltiin kohteliaita, tullessa kamalimpia kanssamatkustajia taas ikinä. Laulettiin jopa jotain biisejä Jafarin paluusta, siinä vaiheessa alko jo ittelläki hälytyskellot soida. Diggaan kans tota mun tänhetkistä flamingofledaa. Sointuu mun rivakkaa menoa tulehtuviin sormiin, ku oon soitellu runsaahkosti viulua ja rasitusvamma uhkaa. Unohin leikata pikkurillin kynnen ja se kostautu iha kybäl :---C
Aleksanterin teatterin sali on tosi nätti, paitsi että huomattiin yks pikku fiba Harrin kanssa. Noi enkelintapaset pikku pirulaiset tuolla katossa on varastellu ihmisten päitä mukaansa, mikä ei meiän mielestä oo mitenkään erityisen jees. Sen huomaaminen oli vähän shokki. Se ei kuitenkaan estänyt nauttimasta huikasevan hienosta esityksestä.
Joku oli viettäny aikaansa rakentavasti juna-aseman lattialaatoilla.

sunnuntai 4. marraskuuta 2012

across the void

Oon päättäny ottaa itteeni niskasta kiinni ny ku viime aikoina on koulu ja kaikki menny ihan päin raitaa (se on hauskaa koska se on pajupuu mut sit se on kans mun nimi he he he). Ihan hyvin tähän mennessä, otin jo koulukirjat esille ja tuol ne on keittiön pöydäl mut sit tulin takasin mun huoneeseen popittaa Cleaning Womenia koska musat ei kuulunu ruokahuoneeseen asti.

Kyl tää tästä. Mä luotan muhun.
Oltii Harrin luona istumassa iltaa, osittain koska olin missannu edellisen viikonlopun halloween-bileet, osittain en tiiä et miks. Huvin vuoks? Eniveis. 
Tää päähine oli kuuminta kuumaa.
Jooo tää leffankansi on ollu tääl aikasemmin, mut siitä saatte ehkä jotain käsitystä sen tärkeydestä mun elämälle. Täs näkyy kans mun panostus juhla-asuun, olin prinssi Purkkakupla mut mun kruunu oli foliosta eikä enää mun arvolle sopiva sen jälkee ku se tippu kanakastikkeeseen. Katottiin kuitenkin toi leffa, et se ei vaa pällistele täs turhaan. Ulvoin.
Pelattiin tätä johonki puol neljään aamuyöstä. Final Fantasy IX on mulle tosi tärkee, koska se on eka videopeli jonka ikinä pelasin läpi (onneks se on kans tosi hyvä peli, vähä nolottais jos munapeli ois mun lemppari huhhuh). Se oli veiggojen vika, niitten mielestä pikkusiskon vahtiminen oli sitä että tökättiin peliohjain käteen ja sanottiin "rämppää äksää". Iha hyvin on tähän asti menny, lievällä itseironialla ja terveellä itseinholla aina ennen aamukahdeksaa höystettynä. Mut hei veikat onnistu tavotteessaan, oon pysyny tosi hyvin pois pahanteosta, oon totaalisesti hyvisten puolella.

Nyt vähä kuumottais pelata tää tai joku muu PS1-Final Fantasy läpi mut ku en oo oikeen ehtiny pelata mitään muutakaan nii enpä sit taida. Ketuttaa, koska Panda on kuulemma taas löytäny mulle jonkun kivan FPS:n tykitettäväks jota voitas yhessä pelata. Ei sitten. Ymmärrän, koulunkäynti, olet posessiivinen tapaus.
Scrabblea. Taas. Pelattiin viel kaks kiekkaa, iha hirveetä. Fetoa ei sit tiedoks vaa oo sana, vaikka se voiski tarkottaa sitä ku pitsantekijä laittaa fetaa pitsan päälle. Mut ei, ei mee läpi.

lauantai 3. marraskuuta 2012

oon nyt lukematon

Heräsin tänää seittemältä ja sit koitin saada jotai aikaseks mut en saanu ja sit koin eksistentiaalista ahdistusta ja sit koitin ratkasta sitä äänittämällä tän biisin. En oo ihan varma onnistukse mut hei ainaki sain jotain tehtyä joten hyvä minä.

Ei mitää ihmeempiä, hukattii yks hauta hautasmaalla ku käytii vilkasemassa sitä pyhäispäivän kunniaks ja mä sain ratkastua mun vanhojenparikriisini. Elämä ei ehkä naura mut ainaki se koittaa hymyillä, mikä on musta aina tosi jees. Tänään Harrilla viettämässä mun korvaushalloweeniä ku missasin viimeviikonloppuset jotka mun kaverit päätti pitää ilman mua. Tosi. Ystävät.