maanantai 25. helmikuuta 2013

so much left to do

Ihannemäärä unta on kolme tuntia ja ihannelämpötila unineliöissä on noin 40 celsiusta. 

Oltiin Embulla perinteisissä Oscar-valvojaisissa. Aliasta, ruokaa ja muotibloggareitten pilkkaamista.
Nallekarkkitoukka.
Oisko ees nukkumaanmenoaika ku talvella alkaa aurinko nousta. Kesällä se ei oo ees iso juttu ku se parka luulee, et pitää nousta jo ennen ku on kunnolla ehtiny laskee, mut talvella ehkä vois hiippailla sänkyä kohden ku tajuaa, että arkiaamuna olisi jo menossa kouluun.
Aurinko, mun elämäni valo. Teatterin lisäks. En oo varma et kumpi on enemmän. Ehkä teatteri kumminki.

Oli hauskaa. Ens vuonna uusiks.

lauantai 23. helmikuuta 2013

i've been sleeping in my bed

Loma menettää merkityksensä kun tavoitteet asettavat itsensä korkeammalle kuin minne yletät. Onneks oon taistelija. Onneks mulla on Harri jonka hartioille voin kiivetä, helpottaa sentäs.

Eilen käytiin muutaman frendin kanssa aluks syömässä ja sitten tsiigailemassa uus filmatisointi Les Misérablesista. Oli tosi outoa kun oli nähnyt kyseisen musikaalin viimeks ruotsiksi Åbo teaterissa ja yhtäkkiä kaikki lauloki ruotsin sijasta englanniksi Ranskassa, pollaparalla oli käsittelemistä. 
Yöks kotiin kakkuilemaa ja miettimään sitä et miks suomen substantiivit on niin vaikeita taivuttaa.
Kolme tuntia ahistuneinta ja käkätyksentäyteisintä leipomista ikinä, mut saatiin se sentää kasaan. Joku oli menny väittää Valtsuparalle et kakussa ei muka menis nii pitkää ku kokit on epäpäteviä. Tulos oli kans epäpätevä. Mut onneks sen ei tartte sentää itte leipoo enää toista kakkuu.
Kolmas kerta toden sanoo. Totuus on se et oon kuiva enkä noudata ohjeita.

torstai 21. helmikuuta 2013

terkkuja ulkoilmasta

Liikkamaikalta tuli viesti että itsenäisessä suorituksessa pitäis "kuvata itseään hiihtäessä videokameralla" ja tää oli tulos.  En usko et tätä pitää selittää auki mitenkää enempää.

lauantai 16. helmikuuta 2013

i was never hysterical

Wanhat.
(Kiitokset Anniinalle kuvasta.)

Meillä oli Valtterin kanssa hillittömät kaks päivää. Tanssiessa. Mitenkäs muutenkaan.
En edes kestä sitä, että miten kaikki mun kaverit sai jotenkin korostettua niitten ennalta käsittämätöntä kauneutta tai komeutta ja ilmestyi kaikki paikalle jättehäikäisevinä heiluttelemaan helmojaan. Oli ne sitten enemmän tai vähemmän konkreettisia.
Ei nii et meitä ois jälkikätee tultu kiittelee siitä, et piristettii ihmisten päivää meiän kymppisata pirteellä asenteella, mut ei tanssiminen ainakaa mun mielestä oo kauhee vakavaa touhua.
Yks tuttu kehtas jopa sanoo että toimeenpanin keinahdellessa tän vuoden abigaalassa saamani palkinnon, joka perustui tähän Aku Ankka -filmiin. En oo varma et mitä oon tehny väärin.
Näin kans Harria, Krisua ja Emppua Urheilutalolla meiän tanssien välissä! Kaikki taas niin kauniita että pakahdun!
Joskus kengille käy mukavasti tanssiessa.
Poco loco. Sen on tarkotus näyttää tolta.
Kotimatkalla yösubit. Koska tori on kylmä ja keksit lämmittää.
Ei nii et tuntemattomat ois moikkaillu meitä ku oltii nii kerta nii fiineinä tai mitää mut hauskaaha se oli.

sunnuntai 10. helmikuuta 2013

the silver side to turn to

Rankkaa. Eikä silleen ku vanhoissa leffoissa meno on "rankkaa" ku ihmiset repii sukkahousunsa vaa sillee rankkaa et yöunien jälkee maaplaneetalle herääminen tuntuu siltä et nukkumatti ois jääny kattelemaan sun nukkumistas ja aamulla silittelis sun poskeas paistinpannulla.

Mut ei niin paljo pahaa ettei jotai hyvääki, nauran ikkunastani näkyville hiihtäjille ja lahoon lattialleni koska oon ollu pois yheltä matikantunnilta näin jakson alettua enkä tajuu enää mitään. 
Harrin kanssa perjantaina. Shoppailtiin, käytiin Bombe Curry Housessa syömässä jumalten evästyksiä ja sit vähän niiq ekstemporee kattomassa Django Unchained. Eka Tarantinon leffa mistä pidin! Oli hauskaa vaikka sali olikin täynnä testosteronintäyteisiä tosimiehiä. 
Lauantain pelastus oli crème brûlée ja Wes Andersonin The Darjeeling Limited. Isi luovutti kesken leffan sanoen "eihän tällasta pysty ihminen kattomaan!" Äitin kanssa oltiin sitä mieltä että epäinhimillisyys on joskus ok koska elokuva oli ihan hillitön. 
ps oon taas blondi koska mul ei ollu tarpeeks hauskaa

lauantai 2. helmikuuta 2013

not a miracle in this



Tanssimista olkkarissa kunnes ei enää jaksa uuden biisin alkaessa, epätoivoista hihitystä elokuvissa möllöttäville vitseille, matikankoe maanantaina, ei ole määritelmää "liian" hauskalle joten mulla on hauskaa. 

Mulla oli kavereita kylässä eilen ja käytiin pikapulkkamäessä, laulettiin karaokea, katottiin pari elokuvaa ja meitzi ainakin jorasi nilkkansa kipeiks. 
Oltiin alkamassa laittaa ruokaa ku tajuttiin, että blinitaikina oli räjähtänyt jääkaappiin. Ei kun siivoamaan. Mmm hiivamössöisen inkiväärin kuivausta.
Tota pastaa ei pysty käyttämään pillinä vaikka siinä olisikin reikä keskellä.
Tehtiin rocky roadia Mean Girlsin seuralaiseks. Ei nii et sitä ois ollu runsaat annokset kaikille tai mitää. 
Hipat olkkarissa, koira yksin parka rappukäytävässä.
Aamiaiseksi ravitsevaa, upeaa ja jalosukuista vohvelia. Lempiruoka 4ever.