sunnuntai 26. toukokuuta 2013

oh i'm a machine

Käpertyisin stressipalloks mut on pitkästä aikaa ei-epämukavaa ja ihania ihmisiä elämässä nii mitäs sitä turhia.
J'aime les polycopiés françaises. J'ai un test demain et je vais à l'échec. Cette ok?

 Kaikki on runollista ranskaks, myöntäkää pois. Oli se sit kieliopillisesti oikein tai ei.
 Suuri stara. Tai sit vaa kävin lavalla kertomassa et "hei seuraavaks täällä soitetaan. Musiikkia." Tapahtuma oli hauska ja oon aina digannu koulupäiviä aamukaheksasta keskiyöhön.
Pari kamua soittamassa/laulamassa semivakuuttavissa powerstanceissa. Kuunnelkaa vähän jos kiinnostaa esim. hyvä musa. Oli muuten vakuuttava liveveto tukkaverhojen takaasoittamisen kannalta. Hyvä hyvä.
+tosi hienoa akustista settiä.

Viimestä rääkkiviikkoa ootellessa♥

sunnuntai 19. toukokuuta 2013

hukkasin aikani

Oon tullu siihen tulokseen et istuttuani äsken sohvalla nelisen tuntia koekirjat sylissä tuijottaen seinään ja ollessani liian epämotivoitunut kerätäkseni itteni ja tarkentaakseni katseeni edes johonkin voin vihdoinkin luovuttaa hyvien koenumeroitten suhteen.

En jaksa ees yrittää ku voin yhtä hyvin tunnustella seiniä tai tehä jotain muuta yhtä mielekästä.
Mulla oli eilen about yhtä passiivinen fiilis mut onneks Anssi sai suostuteltua mut ulkoilmaan. Käytii kasisalilla tsiigaamassa Sound X:n finaalia ja törmäämässä spontaanisti tuttuihin. Iha vänkää.
En nyt muista ton ekan kuvan bändin nimee mut se oli aika asenne ja jälkimmäinen on Disclarity. Musapiirit on täällä liian pienet ku aina on joku tuttu tai tutuntuttu soittamassa. 

Tähän loppuun ei enää oikee ees viittis yrittää mut tein uuden biisin Saran toiveesta koska tarttin kuullemma uutta materiaalia? Lievästi momoinspiroitunutta, aikaa ja sen sellasta matskuu. Jos mun tuotanto tästä viel kehnonee nii pidän kesän taukoa ja koitan sit uudestaan. Että semmonen kriisi.

lauantai 18. toukokuuta 2013

hope you have the time

Eilen oli pitkästä aikaa ihan hurjan mukava päivä! Murheet lens ikkunasta leikkarille kun vietettiin rakkaan ystäväni Oton syndebailuja. Kaikki oli niin mukavaa.
Tilattiin pitsaa ja kepsuu mutku mentii noutamaan sitä nii muutettiin mielemme ja syötiin se sit paikan päällä tunnelmallisuuden vuoks. Poco loco!
Meitä ei kevätväsymys vaivaa.
"Hei kiivetään puuhun!" "Hei heitetään talviturkit!"
Mun raksu posse (-Harribebe objektiivin taiteellisella toteutuspuolella) fleksailemassa koska ollaan esim. hukseja.
Uusintakierros. Lemppari oli kyl se et ku Hambin äiti kysy et kuinka pitkää oltii veessä nii totuus oli käytännössä "13 sekuntia. Ku laski kaikki kolme kertaa yhteen." Mut hei vesi oli ainaki yhtä lämmintä ku Päijänteessä viime jussina joten en kitise.

Onnee viel Otto, koska kuten tiietään nii 18 on se ikävuosien määrä ku naiset alkaa rupsahtaa ja miehet saa luvan muuttuu charmikkaiks niiq yks viisas mies kerran sano mun siskolle.
Sisko ehkä vähän itki koska oli sen 18-v synttärit.

sunnuntai 12. toukokuuta 2013

we've got eyes that leave us in places we don't see

Kevät on tullut. Ihmiset sanoo sitä kesäksi, mikä on ehkä ihan oikeutettua ottaen huomioon niitten hämmästyttävän samankaltasuuden. Hyttysiä, valoa ja muutama plusaste. Joskus sataa. 

Luultavasti huomasitte. En mä tätä teille ilmottanu, kunhan merkkasin ittelleni ylös.
Mun oli tarkotus kuvata mun hienoin pappakotsa teille mut jotenki rajasin sen tän kuvan ulkopuolelle. Hyvin menee mut hei menkööt koska niin kaikki taitaa mennä. Subjektiivisuus ja sitä rataa. Kerran väitin et talouskriisi ja sen myötä viski aamiaiseks on hyvä juttu ja kukaa ei voinu väittää et oon väärässä koska individualismi on nii kinkkistä kamaa. Kelatkaa hei mihin sitä on menty!
Mikää ei oo kauniimpaa ku ei mikää. Hiukkaset ja aaltoliike samassa sumpussa. En ees tajuu niitä ja voin silti nauttia siitä, kuinka surkeeta hei.

torstai 2. toukokuuta 2013

you're better off in bed

Käytän ilmasua "eksistentiaalinen ahdistus" kuvaamaan mun tunnetilaa nykyään enemmän ku "ihan ok" tai "jees", joten lyhennän sen eksah. Fiilis on eksah.

Kirjotin. Lyhyt mut ytimekäs. Meitzi.

_____________________________________________________________________________________

Häntä varoitetiin. Varo mitä luot sillä se jää elämään. Sinä et.

Häntä kävi ahdistamaan. Ja kun häntä ahdisti hän kirjoitti käsivarsiinsa kuulakärkikynillä kunnes muste loppui. Kun käsivarsien iho loppui hän kirjoitti lattialle, jolla istui jalat vedettynä rintaa vasten.

Lattialle kirjoittaminen loppui siinä vaiheessa, kun käsivarret eivät enää ylettäneet kauemmaksi. Sanoista tuli hänen suojakuplansa, kammionsa ja samalla vankilansa maailmalta ja sen pahuudelta. Kaikelta siltä mikä oli hänen oman ikävyytensä aiheuttanut. Kaksiteräiseksi miekaksi se paljastui, sillä sinne hän jäi yksin piiloon ahdistuksensa tykö.

Eräänä kesäiltana hänen äitinsä itki. Ei koska hänen kuulakärkikynällä tuhertamansa parketti olisi ollut pilalla, vaan niiden asioiden vuoksi mitä hän oli kirjoittanut. Hänen kätensä eivät olleet tärisseet yhtään toinen toistaan tavallisempien sanojen muodostaessa karmeita valheita lattialautojen päälle ja musteen imeytyessä eloperäisten säikeiden väleihin.

Eräänä talviyönä hän itki itse. Vastakaiuttomat ajatukset tekivät hänen ahdistuneeksi ja tuhertelu alkoi taas, eikä loppunut ennen mustetta.

Lääkärit sanoivat sitä muita kauheuksia paremmaksi. Juttelukaan ei saanut mitään "asiaakkaaksi" potilaan sijasta nimitetystä kärsivästä yksilöstä irti. Annettiin epämääräinen, toimenpiteetön diagnoosi pitämään ylempi taho tyytyväisenä. Yhteiskunnaksi sitä asiasta tietämättömät sanoisivat. Tosiassa se hän oli itse. Tyytyväinen.

Eräänä kevätiltapäivänä hänen isänsä itki. Hän oli tehnyt sen taas. Pahemmin ja yksityiskohtaisemmin kuin koskaan ennen. Jälki oli nopean ja impulsiivisen sijasta hidasta ja harkittua. Sanat olivat muuttuneet. Hän oli kasvanut.

Eräänä syysaamuna kukaan ei itkenyt. Kaikkien odotettiin itkevän. Kuten hänen ajatusmaailmansa oli muokannut hänen sanansa, sanat olivat muuttuneet ajatusmaailmaksi. Maailmaksi.

Jäljellä hänestä olivat vain sanat täynnä häntä eikä mitään muuta.

keskiviikko 1. toukokuuta 2013

i will not doubt you with the passing of time

Wappu.
Aattona Hamballa ja Neballa. Sää ei juhlinu mut me kyllä, katottii joku leffa mehiläisistä ja joku karkas soittamaan konsertissa. Tippaleivät ei ees maistu miltään ja sokeri siinä päällä on surkee yritys koittaa peitellä sitä petkutusta.

Rakkauden wappuradion lähetys on loppunu. Mun rakkauden lähetys tais loppuu tilapäisesti sen myötä mut toivon et se tulee takas.
Tänää sää juhli mut me ei. Kuva lavastettu ku Nelli tajus jäätelölaivan olemassaolon.

Sain rullaluistellessa kamalan rakon.