maanantai 30. syyskuuta 2013

don’t worry, laugh about

Syksy on kiva.
Pimeys on kiva.
Tarkotin sitä abstraktia juttua mutta kyllä se bändiki on.
 Piirsin Anssille Räbynin käteen ku se integroi innoissaan. Emt mut tää on taideteos tai jotai, kehystäisin jos se ei ois jo ihan haalistunu. Iho on huono kangas muulle kuin elämälle ja rakkaudelle. En oo hippi vaan realisti.
"Hei pliis ei tehä tästä Myllyn paras -mainosta."
Puustisunnuntai!
Söin noita iltapalaks ja aamiaiseks ja välipalaks.
 Ne on hyviä enkä ees muista et millon oon viimeks syöny korvapuusteja.

En jaksais lähtee lenkille enkä opiskella mut yksinolo painaa enkä jaksa köhnätä vaan neljän seinän sisälläkään.
Mitä yksinasujat tekee?
Mitä kaupungissa asuvat ihmiset tekee?

maanantai 23. syyskuuta 2013

what'll it take to get it through to you precious

Joinakin päivinä haaveilen vielä siitä, että kaikki asettuu omiin uomiinsa. Toisina päivinä haaveilen siitä, että kiipeän ylös ojankaltaisista kaivaumista.

Ylppärit tuli ja meni. Ennakkopisteet tuli. Tää taitaa olla joku trendi mutta voisin olla tyytyväisempikin. Ottaen huomioon et tapetoin mun keittiön kertauspapereilla. Mut se siitä ees mua ei kiinnosta.
 En kauheesti poistu mun asunnosta nii se on kiva et tapahtumat tulee mun luo. Esim jäätävä sadekuuro.
Ei apua kuolen oon nii hauska.
 Tasapainoilen sen välillä et myynks tän vai itteni koska sir Råbyn valvottaa mua öisin raapimalla ja maukumalla ja hyppimällä mun päällä ja se meni jo niin yli söpöstä että hankkiuduin eroon sen kynsistäkin. Sit aamusin se näyttää tältä ja pohdin et miks ja miten.

Kissoissa on mustaa magiaa. Eikä sillee ripausta vaa joku sangollinen.
 Trivial Pursuit on ainut tekeminen mitä mun luona on älkää tulko käymään. Mulla ei myöskää oo ruokaa tarjolla eikä hyvää seuraa.

En myöskää omista imuria nii mun pitää aina lainata jostai ku haluun imuroida.
Kelatkaa sitä vaivaa. En imurois.
En imuroi. Lakasen vaa ja nypin pahimmat kissankarvat käsin matosta.
Älkää oikeesti tulko käymää oon aika varma että saatte jonku taudin.
Aurinko! Harvinainen havainto näinä päivinä! Vähä kirveltää silmiä :c

torstai 12. syyskuuta 2013

it took me back beyond your space, beyond our time

Elämän monimuotosuutta ei voi ymmärtää ennen ku viettää muutaman sata tuntia päntäten yhtä tiettyä oppiainetta, yhtä ainoota koetta varten ja kaikkien kysellessä, että minkä aineen kirjotat nii reaktio on oksennusrefleksi.

En yritä miellyttää kovin usein ketään, mutta en kyl koita elää silleenkään et mulla olis olo et oon väärä pala palapelissä. En tiiä mitä se tarkottaa mut tiiän miltä se tuntuu.
Koitin yhtenä päivänä epätoivosesti jäljitellä vuosi-sitten-raitaa. Ois voinu onnata jos fledaa ois ollu joku 20 senttiä enemmän ja iho ei ois näyttäny lepraselta perunapellolta. Onneks oon optimisti ja en anna tän kaataa mua. He he he.
Oon aatellu et teen mun kodista niin pelottavan et kaikki varkaat ja pahat henget pysyy poissa. Sellai turvapaikka. Oon kans aatellu jonkinlaista eksoottista vartijaeläintä. Virtahevot on kuulemma vaarallisia.

Yksinasuessa on surullista se, että sisarukset ei käy täällä satunnaisesti.
Tajusin sen vasta nyt.

Oon tosi pahoillani mut mun elämässä ei oo mitää kertomisenarvoista tällä hetkellä. Mä vaan luen sellasista partahepuista jotka kuoli ennen meiän ajanlaskun alkua ja joilla oli enemmän ajatuksia mitä mulla tulee koskaan olemaan ja se aiheuttaa mulle vähä eksahia. Ja vähemmän partasista hepuista, joilla oli silti ajatuksia. 
Luen ajatuksista.
Oppiaine ajatuksista

Miten se ei oo jonkun mielestä siistiä?

Eiks ajattelu oo siistiä?