tiistai 31. joulukuuta 2013

the whole wide world coming after you

2013
En tiiä mutta olin jo niin tottunut, että outoa jättää se. Ihan ku pelkkä päivän muuttaminen oikeesti muuttais mitään? 

En oo varma et onko mikää muu vuos yksinään kasvattanu mua niin paljoa ku toi halvattu rutale.
Sietääki jäädä taakse.

Tammikuu:
Ekoja 18-v täyttäjäisiä, kauniita päiviä, rumia iltoja, leffoja ja karkkia. Muistan että oli kylmää ja ikävää eikä naurua tuntunut irtoavan millään, mutta nää kuvat on lämpösiä kaikesta huolimatta.
Helmikuu:
Wanhat ja niitten jatkot, räjähtäneet blinitaikinat & Oscarit teki helmikuusta jotain muuta ku 106% kuraa. Rocky roads on liian imelää, Mean Girls parantaa aina mielialaa ja koskaan ei ole väärä aika pitsalle. 
Maaliskuu:
Jaaa lisää pitsaa, tällä kertaa Momo-treeneissä. Setti alkaa kanssa valmistua. Luntakin on joskus Suomen maassa ollut, jopa enemmän kuin tällä hetkellä. Odotin koko maaliskuun Momoa ja reputin matikkaa.
Huhtikuu:
Huhtikuusta ei ees oo muita kuvia ku Momosekoiluja. Momoenskari. Momotakahuone. Momomakuuhuone. Momoväliaika. 
Toukokuu:
Näytelmän tultua ja mentyä, oliko enää muuta elämää? Vähään aikaan ei, tolpille päästyä vähän kavereita ja biitz boiz -menoa toukokuussa. Vähän kans flirttailin matikanluokassa (taaaas) koska myönnettäköön, se mitä käsiteltiin ja mitä en just nyt muista oli tosi tylsää. 
Kesäkuu:
Hei, tää oli oikeesti kivaa aikaa! Kaikki oli kivaa! Täytin 18 ja vietin kavereitten kanssa hauskaa aikaa ja sain asioita aikaseks! Ei mulla muuta!
Heinäkuu:
Rankkoja juttuja mutta vastapainoksi kivaa kivaa, spontaaniutta ja uusia kokemuksia. Rusketuin. Ehkä seki on jotain. Uus koti. Uus elämä.
Elokuu:
Kaikki oli outoa ja hankalaa, en oikeen osannu tulla toimeen. Siivoamisesta toimeentuloon kaikki oli tehtävä itte. Leivoin leipää paremmalla päällä. Otin festarirannekkeet pois ja luin ylppäreihin. Myöhemmin syksyllä petyin tuloksiini. Kolmesti.
Syyskuu:
Tylsyys ja ankeus, syksy ja apatia. Trivial pursuit on ainut viihdyke mikä uudessa kodissa on. 
Lokakuu:
Pitkästä aikaa ihmisiä. 
Marraskuu:
Halloween kesti koko marraskuun. Taino oli meillä saunabileetkin.
Jouduin sairaalaan eikä mulla ollu varaa laskuun niin se oli hyvästi yksinasuminen. Nyt kaikkialla oleskelu tuntuu vierailemiselta.
Joulukuu:
Jouduin luopumaan mun lemmikistä sir Råbyn Diva Juniorista takasin vanhempien luo muutettuani. Se oli rankkaa. Muuttoki oli rankka. Sairaalakäynnit on rankkoja. Lumeton talvi on rankka. 

Uus vuos ja uudet kujeet. Alkajaisiks aattelin taas opetella jotai vänkää. 
Niiku vaikka matikan tai kaskujen kertomisen. Tai myhäilyn.

Kiitos.

sunnuntai 22. joulukuuta 2013

i think i'm cursed

Jouluhypetys.

Älä ihmeessä skippaa jos vihaat joulua tai jouluaiheisia postauksia, koska tästä saat lisää hiiltä joulua inhoavaan pesääsi lieskoja ruokkimaan!! Jos pidät joulusta niin fiilistele kanssani! Koko vuoden ympäri!
Pyysin joululahjaks mm. alpakkaa, maailmaa ja aikakonetta. Saa nähä mitä kuusen alta löytyy aattona ja joulupäivänä, sillä mulla on tänä vuonna tuplajoulu! Niiku isi sanoo, insinööri löytää aiheen juhlaan melkein yhtä helposti kun aiheen jonkun asian korjaamiseen.

Vois ryhtyy insinööriks koska oon aika partyboi-08.
 Tää tulee olemaan mun eka aatto jonka vietän jossain muualla kun kotona. Saa nähä iskeekö ikävä. Toisaalta jos olisin kotona niin olisi eka joulu, kun olisin ainoa paikallaoleva laajasta lapsikatraasta, joten ehkä näin on parempi. Rumia kyyneleenkaltaisia.
Yöselfie sairaalakotiutumisen2.0 jälkeen.

En oo varma onks tää siis meiän Siran selfie jonka mä photobombasin vai mun selfie jonka tielle Sira tuli. Siinä teille sunnuntaiarvoitus!

tiistai 17. joulukuuta 2013

i'm a little bit scared of what comes after

Tää näyttää nyt hämmentävästi sellaselta "mun vuoteni kuvissa", muttei oo sellanen. Varautukaa siihen myöhemmin.

Tää on sellanen "rakkaus voittaa" -postaus koska nii se tekee, ikävä kyllä, onneksi ja turmioksi. Rakkaus on vahvistavaa, ylläpitävää, kaiken valtavaa ja kuten jo aiemmin mainitsin, voittavaa. Rakkauden laatu ja olemus mitä me ihmisinä saadaan vastaan määrittää tosi paljon sitä mitä me ollaan.

Mun vuoden teema on ollut muutos. En sano että muutos parempaan tai huonompaan, ihan vaan että muutos. Rakkauden ansiosta mulla on ollut paljon tukijoukkoja jotka on auttaneet mua tän muutoksen kanssa, saamaan sen aikaan ja ylläpitämään sen positiivisia vaikutuksia. Kamppailen kuitenkin n. keskimäärin joka päivä kaiken muun muassa muutoksen sivuvaikutusten kanssa.

En oo ihan viel sinut mut kyl tää tästä.
Olin huonoimmillani alkukeväästä, mutta en halua levitellä niitä kuvia täällä yhdistettynä mun naamaan koska a) ne ei tee hyvää mulle b) ne ei tekis hyvää kellekään muullekaan. Tältä mä näytin kesällä, muutos on jo ihan a-ok.

Iho ja rintakehä viel kuitenki henkisesti pahoinpideltyjä.
Kesä oli ehkä oleellisin askel muutoksessa. Aikaa, jonka sai käyttää just niin produktiivisesti ku itte halus.

Mulle tärkeintä tähän mennessä on ollut tuki, on se sit ollu sitä et katotaan huonoja leffoja yhessä tai jutellaan paljon meitä isommista asioista kuten universumista tai integroinnista, väli- tai pikkutunneilla.

Tosiaa mitää näistä kuvista ei oo muokattu muutaku väreiltää.
Muutos ei oo todellakaan vielä valmis, mutta eka kuva ja tää? Jokin on paremmin.

Kuulin veljeltä joskus ennen muutosta: "älä luota peiliin. Peilit ei valehtele, mutta siinä heijastuksen välillä sä ehit valehella. Kato ittees valokuvista".

Mut on siunattu rakkaudella.