lauantai 20. syyskuuta 2014

oudoin koira

Awwww yisss sain Santulta luvan ultimatexxxsupercool (oikeesti meil oli vaa tylsää ja loppuillasta menin viel ja venäytin mun nilkan ja se sattuu vieläki nyyh) dokkarin julkasuun! Tää on nyt siis taas vaihteeks tosi hardcore matskuu niiku aina ku mä vloggaat et niiku sanoisin et ainaki k-12 ei perheen pienimmille eikä lyhyimmille vähintää pitää olla 156 cm.


Toivon että nautitte mut ette sillee... väärällä tavalla.

ain’t found a way to kill me yet

Hei raksut!
Oon ollu ihan täynnä energiaa ja purin sen positiivisesti itteeni!
Aamulla säntäsin kylille ostamaan hiusväriä ja oon käyttäny vapaapäiväni siihen et voin olla just niin pale soft pastel goth sea punk ku haluun! 
Oon aina rakastanu pinkkejä hiuksia ja tunnun palaavan niihin uudelleen ja uudelleen : ))
 Seikkailtiin pari päivää sitten Santun kanssa pitkin Lahtea ja tehtiin aivan erinomainen 10+ A-materiaali dokumentti, pitää vaan kysyä toiselta osanottajalta että saako sitä julkaista! Toivon että saa koska se oli niin kieli poskella tehty että se oli melkein hyvä.

Tykkään bongailla tiettyjä tägejä. Se on vähä niiku harrastus/elämäntapa.
Vähän niinkun ketsuppipasta ja piirretyt aamiaiseks.
Pidän tästä tukasta melkein yhtä paljon ku ittestäni.

Viettäkää mahtava loppuviikonloppu!! Älkää antako minkään lannistaa!

torstai 18. syyskuuta 2014

it's the bitch of living

Oon taas vähän harhaillu.

Hartola söi mun sielun joten tulin sieltä takasin Lahteen.
H-town ei tehny vaikutusta.
Teen nyt pätkätöitä täällä sen verran, että pysyn elossa ja järjissäni. Pelaan. Käyn juhlissa. Järjestän juhlia. Kaikkea mitä pitää tehä. En nuku koska vanhemmat kieltää(?). No niitten asunto että kuka olen valittamaan.
 Olin tosi näteissä ulkohäissä. Kaikki oli kaunista.
Tykkäsin kauniista syysillasta satamassa tosi paljon. Oli vielä lämmintä mutta jo pimeetä!

Toivon kauniiden iltojen jatkuvan.

lauantai 6. syyskuuta 2014

karua sympatiaa

Hei pupuset ja muruset ja kokonaiset leivät!!

Mä oon opiskellu Hartolassa venäjää nyt kaks viikkoa! Mulla on hauskat kurssikaverit mutten kehtaa tottua siihen että oleskelen kylässä, jossa on kuollut enemmän porukkaa kun mitä asuu kyseisellä hetkellä?

Koitan päästä sen yli. Koitan kovasti. Mutta koville ottaa kun kaverit on jakautunu ympäri maata nii kotiki tuntuu olevan hajallaan. Onneks perhe on vielä 82 kilsan päässä Lahessa ja täällä käyn sit aina viikonloppusin internetissä ja moikkaamassa niitä jotka on Vesijärven vetisessä syleilyssä.

Anna lapselle kamera. Todista taide.
Ja lopuksi ullatuuuuus