sunnuntai 20. maaliskuuta 2016

searching for our wasted time

Koulusta pikkasen.

Opiskelen nyt siis ekaa vuotta Muotsikassa mediasisällön suunnittelua. Jos kertoisin totuuden siitä, että mitä siellä teen nii ei sitä kukaan jaksais kuunnella (siis istun koneella pommisuojassa yheksästä neljään neljästä viiteen päivään viikossa) mut voin kertoa koristeellisia kohokohtia.

Tehää paljon kaikenlaista. Yleensä yks koulupäivä on yhtä kouluainetta ja yhellä maikalla, aamupäivä luentoa ja iltapäivä sitten jotain konkreettista tekemistä. Ryhmätöitä ei oo ollu hirveesti ja enimmäksee siis tosiaa tuijotetaa näyttöä ja piperretää adobe-ohjelmien kanssa, riippuen työn laadusta. Joskus tehää videoita, joskus animaatioita, joskus kuvia ja joskus taittoa. En oo ittekää iha varma et mihin tää oikein vie.
 Tää on mun uusin, tosi keskeneränen kollaasityö visuaaliseen suunnitteluun. Halusin näyttää tän siks, koska tästä saa jotai käsitystä siitä, mitä photarissa ja googlella saa aikaan kahessa illassa ja noin neljässä tunnissa.

Ei vielä taidetta, mutta hitaasti jotain sinnepäin. Tää on siis parafraasi Gallen-Kallelan Symposiumista.
 Tää on ihan mahdoton sotku, tiedän.

Meillä alkoi käyttöliittymäsuunnittelu viikko sitten ja mulla on hankaluuksia pysyä kärryn kyydissä. Teen kuitenkin kaikki läksyt, ja yks niistä näyttää.... no, tältä. En oo ihan varma että toimiiko tää koodi mutta toivon tosissani, että universumi näyttää mulle tässä tapauksessa vihreetä valoa.

En oo edelleenkään penalin terävin kynä.
 Visuduuni joulukuulta, aiheena oli kultanen leikkaus ja seitsemän kuolemansyntiä. Pointtina oli käyttää kuvaa ja tekstiä.

Nyt kun tätä kattoo monta kuukautta deadlinen jälkeen niin onhan tää ihan hirviö, mutta toivon edelleen saavani tästäkin kurssista vitosen ja pitäväni keskiarvoni siellä kauniissa tasaluvussa.

Palautetussa työssä ei tietenkään tota Fibonaccin spiraalia näkynyt.

Jos en mitään muuta tästä koulusta saa niin toivottavasti ainakin yleissivistystä ja elämänkokemusta.
 Tää oli joku väriopin synestesiaduuni.

En ees muista, mutta musta tää näyttää siltä et jos osaisin oikeesti tehä taidetta nii voisin tahkoa rahaa tällasilla töillä.
Jaaaa lisää kollaasitöitä. Sekatekniikka ja kollaasi on parhaita, sille nyt vaan ei voi mitään.

Tein tän graafisen suunnittelun kurssilla omana työnä.

Eipä tässä muuta.
Mulla on tällä viikolla se muutto, ja sain just sopivasti järkyttävän kivuliaan megaflunssan joten en oo nyt oikeestan tehnyt muuta kun kattonu How To Get Away With Murderia (sen sijasta et oisin kirjottanu esseitä) ja yskiny ja juonu kalanmaksaöljyä pullonsuusta. Ja sit yskiny kalanmaksaöljyn makusia yskäyksiä.

Toivon hirveesti et tää menee äkkiä ohi, tää on viides flunssa tänä talvena.

keskiviikko 16. maaliskuuta 2016

sä olet vapaa kuin metsäkauris

Aaaaa!

Tänään upean sään johdosta näin itteni sieluni silmin piknikillä siideri kourassa kuuntelemassa matkakaijuttimista suomimusaa... mutta sinne on vielä matkaa! Oon tehny hirveästi töitä, että kesällä vois tehäkin jotain ja toivon jo nyt, että säät tulis olee hyvät. Kesäkuumaa ikävöin.

Ihan hirveesti on tapahtunut ja tapahtuu ja tulee tapahtumaan ja musta tuntuu et mulla ois nolla aikaa kirjottaa blogia! Kirjoitan kuitenkin, koska musta näitä lokeja on tosi nasta lukea aina jälkikäteen.

Jätän pieniä jälkiä ittestäni ittelleni.
 Näin lukiokavereita ja olin onnellinen, en edes sillee nostalgisesti vaa sillee et ihana et nää ihmiset on ollu mun elämässä mukana ja voin vieläki olla niitten kanssa? Oli aika ikävä illanistujaisia.
 Art.
 Käytii kattomassa Lahen taidemuseon FACES OF CHRIST (isolla, koska dramaattinen näyttely ansaitsee hieman dramatiikkaa) -näyttely. Se oli oikein muksaa ja rakastan sitä miten eri tavalla ikonit nähään eri kulttuureissa.

Mun lemppari oli sellai brasilialainen, tosi buffi michaelbaymainen Jeesus... kuvassa oli räjähtävä risti ja kaikkee olin ihan mykistyny siitä voimasta.

Käykää tsiikaa jos kiinnostaa, en voi ku suositella. Maksaa about saman verran ku kouluruoka.
 Haistoin tänään D-vitamiinin ja tulevan kevään.... nuuhkis.
Niin ja tota mä menin kihloihin tässä pari viikkoa takaperin! Onnea minä! Sain aikamoisen mahtityypin mun kanssani tänne pallon pinnalle olemaan ja ihmettelemään ja näemmä saan nauttia hänen seurastaan jatkossakin!
Tulee tippa linssiin ku kelaan miten onnekas oon.

Meillä on muutto just nyt menossa, meiän tuleva kämppä on aivan huippu ja oon jo näin viikkoa ennen varsinaista muuttopäivää hepulinomaisessa innostuksessa tulevasta. Jännittää!

Mutta kaikkea kivaa, kaikkea hyvää.